Hengitys ja lantionpohja – vahva yhteys

Juuri kun me naiset olemme löytäneet lantionpohjan lihakset ja oppineet harjoittamaan niitä, meidät haastetaan uudelleen! Avainkysymykseksi on nyt useisiin tutkimuksiin perustuen nousemassa lantion ja hengityksen hyvä yhteistoiminta. Perinteisen lantionpohjan voimaharjoittelun rinnalle kuvaan on nostettu myös alaraajat ja vielä laajemmin: koko keho.

| Lantionpohjafysioterapia, kehotietoisuus 14.3.2018


Hengityksen ja lantionpohjan yhteistoimintamalli – uusi näkökulma lantionpohjan ongelmiin – on alkanut muotoutua, kun on havaittu, ettei lantionpohjan loputon jumppaaminen olekaan ratkaisu kaikkiin kipu- ja häiriötilanteisiin. Päinvastoin: osa meistä on jumpannut kuukausia, jopa vuosia ilman merkittävää parannusta kiusalliseen lantiokipuun tai virtsankarkailuvaivaan.

Asiaa voidaan tutkimusten valossa selittää useallakin eri tavalla. – Ensiksikin: lihasvoimaharjoittelu ei voi ratkaista kontrolliin tai ajoitukseen liittyviä ongelmia. Toiseksi lantionpohjan voimaharjoittelu ei voi olla tehokasta, jos alkutilanne onkin valmiiksi ylijännittynyt. Ja kolmanneksi: olemme unohtaneet sen lihasharjoittelun perussäännön, että lihas kasvaa vain levossa. Hyväkin harjoitus menettää vaikutuksensa, jos lantio jää harjoittelun jälkeen jännitystilaan, toteaa ft, LL, lehtori Jouko Heiskanen Metropolia ammattikorkeakoulusta.

Hän kertoo, että virtsankarkailuhäiriöistä kärsivillä naisilla tavataan selinmakuulla tehdyissä tutkimuksissa yhä useammin rento, normaalin oloinen lantionpohja ja useilla myös selkeä lantionpohjan lihasaktivaatio. – Tilanne kuitenkin muuttuu usein merkittävästi, kun nousemme pystyyn tai liikumme. Painovoima, kehotietoisuus ja asennon ylläpito synnyttääkin uudenlaisia tensioita ja lihasaktivaatiomme muuttuu, Heiskanen selittää.

Tänä päivänä useat kansainväliset tutkimukset puhuvatkin sen puolesta, ettei karkailussa ole ensisijaisesti kysymys lihasvoimasta vaan enemmän aktivoitumisjärjestyksestä, koordinaatiosta, kehon eri osien toimivasta dynaamisesta yhteistyöstä. – Jos siis virtsa karkaa esimerkiksi sisäänhengityksessä tai reippaan kantaiskun myötä, voi kysymys ollakin lantionpohjan aktivoitumisen viivästymisestä, Heiskanen sanoo.

Oirekuvat löytyvät tästä ajasta

Jotta hengityksen ja lantionpohjan yhteistoiminta olisi hyvää, tarvitaan sellaista somaattista kehotietoisuutta, joka on monelta nykynaiselta ja -mieheltä hukassa. Istumme huonosti ja kuntoillessamme puserramme voimaa ja jännitystä vielä lisää niin rintakehälle kuin keskivartalolle.

Tämä selittää osaksi sen, miksi jo hyvin nuorellakin iällä yksi ja toinen meistä hengittää huonosti – jopa niin, että olemme koko ajan ”hapoilla”. – Huonon, riittämättömän hengityksen taustalta löytyy toki monia muitakin syitä: kivut, stressi ja erilaiset keuhkojen rakenteelliset sairaudet. Mutta vasta viime vuosina on ymmärretty, että myös heikko lantionpohjan toiminnallinen hallinta voi pakottaa pinnalliseen ylärintakehän hengitykseen, Heiskanen sanoo.

Tilanne on helppo mieltää, jos ajattelee vatsa-ontelon kanisteriksi, jonka kattona on pallea ja pohjana lantionpohjan lihakset. – Emme voi laskea kanisterin sisältöä eli käytännössä sisäelimiä alemmaksi, koska kanisterin alapohja eli lantio ei pidä ja virtsaa karkaa. On siis pakko hengittää pinnallisesti. Tällainen tapa hengittää on usein riittämätön mm. hiilidioksidin poistamiselle ja elimistö alkaa happamoitua, Heiskanen kuvailee.

Tätä hengityksen vajaatoiminnasta syntyvää elimistön happamoitumista kutsutaan respiratoriseksi asidoosiksi ja sen tavallisimmat oireet ovat useimmille meille tuttuja: päänsärky, rytmihäiriöt, lihasheikkous, huimaus ja mielialan lasku. Tosin oireitta eivät Heiskasen mukaan selviä nekään, jotka hengittävät liikaa: päänsärky, huimaus, verenpainehäiriö ja mm. mahakivut voivat olla oireita ylihengittämisestä.

Lisäksi hengityksen ja lantion toiminnalliseen kokonaisuuteen vaikuttavat osaltaan myös alaselän, virtsateiden, suoliston ja sukupuolielinten häiriöt ja sairaudet. – Tämä moninaisuus on nyt avautumassa ja haastaa niin fysioterapeutit kuin lääkäritkin tarkastelemaan hengitystä ja lantio-oireita kokonaisuutena, Jouko Heiskanen sanoo.

Ft, seksuaalineuvoja ja uroterapeutti Anu Parantainen ja ft, LL Jouko Heiskanen avaavat uutta, kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa lantionpohjan ongelmiin. Kuva Kuntoutuskouluttajien järjestämästä Hengitys ja lantionpohja -koulutuksesta.

Peruspilarina aktiivinen suhde omaan kehoon

Heiskasen viesti on, että perinteisten lantionpohjan harjoitteiden tulisi toimia yhdessä hengityksen, keskivartalon ja lantion muodostaman peruspilarin kautta synkronoidusti. Tavoitteena on synnyttää toimiva suhde omaan itseen ja omaan kehoon. – Olemme kouluttajakollegani Anu Parantaisen kanssa ilmaisseet asian niin, että kyse on kehotietoisuudesta, sellaisesta aktiivisesta suhteesta omaan kehoomme, joka mahdollistaa tarkoituksenmukaisen kehon käytön.

Hetkinen –  mitä siis lantioharjoituksille pitääkään tehdä: jumpata vai ei…? Olemmeko harjoitelleet vuosikausia turhaan?  – Ette ole, toteaa Heiskanen ja pitää omaa kehoa ja sen hyvinvointia kohtaan herännyttä kiinnostusta erittäin arvokkaana. – Muutetaan vain sitä alkuajatusta, että lantionpohja on itsenäinen, automaattinen toimintakeskus ja että lantionpohjan ongelmissa on aina kyse liian vähäisestä lihasvoimasta.

– Ja täydennetään lantionpohjan ja keskivartalon harjoittelua hyvällä keuhkotuuletuksella eli ventilaatiolla. Hyvällä hengityksellä on suuri merkitys niin rangan kuin sisäelinten toiminnalle. Kun hengitämme päivässä 16 000-20 000 kertaa, voimme vain arvailla miten tärkeä liikuttaja ventilaatio on, Heiskanen korostaa.

Lupa rentoutua

– Kun tarkastelemme ihmistä ventilaatio-keskivartalo-lantio -kolminaisuuden kautta, näemme hyvin eri tavoin toimivia ihmisiä. Se tekee lantio-ongelmien tutkimisesta ja hoidosta sekä hyvin haastavan että mielenkiintoisen, Heiskanen sanoo.

Siksi kouluttajakollegat Heiskanen ja Parantainen ovat Hengitys ja lantionpohja -koulutuksessaan lähestyneet asiaa monitieteisesti. – Huomioimme myös henkisen ja sosiaalisen puolen tutkiessamme kehon fyysisiä ominaisuuksia: pallean voimia, liikkuvuutta, keuhkojen tilavuutta,  hengityksen hiilidioksidipitoisuuksia, lantionpohjan liikkuvuutta ja voimakestävyyttä. Harjaannumme ”kuulemaan” käsin lantion lihasten toimintaa, samoin tutustumme lantionpohjan faskiamaailmaan ja sen manuaalisiin hoitomahdollisuuksin eri tekniikoin, Heiskanen luettelee.

– Tänään tunnemme ja osaamme diagnosoida valtaisan joukon erilaisia keuhkojen, tukirangan ja lantionseudun sairauksia ja hoitaa niitä tehokkaasti. Hyvä hengitys-keskivartalo-lantio -alueen toimivuus tukee paranemista ja on usein myös tehokas tapa ehkäistä vaivojen uusiutumista.

Vaikeus rentoutua on yksi keskeinen haaste lantionpohjan hoitojen onnistumiselle. – Moni meistä jännittää lantiotaan tarpeettomasti sillä seurauksella, että mm. lantionpohjan lihakset ovat usein päivätolkulla ylitonuksessa.

– Kun lantionpohjan automaattinen relaksaatio on menetetty, vaikeutuu myös tehokas harjoittelu. Ja kun tällaista tilannetta on lähdetty hoitamaan lihasvoiman lisäämisellä, niin pieleenhän siinä on menty, Heiskanen toteaa.

Näissä tapauksissa fysioterapiassa ei ohjatakaan enää tekemään lisää, vaan lähdetään etsimään, mitkä lihakset, missä päin kehoa ja miksi juuri tällä henkilöllä ”kiristyvät”. – Lähestymme rentoutta posturaalisen sensitiivisyyden – asennon aistimisen – kautta. Fysioterapiassa tutkitaan lihasten ja lihaskalvojen tensioita ja etsitään yksilöllinen tapa rentouttaa lantion ja keskivartalon lihakset. Kun rentous hallitaan, otetaan kuvaan mukaan aktivaatio ja opetetaan vielä ajoitus – timing. Vasta sitten, kun kerrokset on saatu toimimaan synkronoidusti, on voiman vuoro, Heiskanen korostaa.

Lihasjännitystä voidaan käyttää rentouden etsimiseen, mutta silloin on oltava vakuuttunut siitä, että aktivaation jälkeen tuleva rentous, inhibitio, onnistuu. – Oma kokemukseni on, että pitää olla todella tarkkana: muuten mennään tuon aktiivisuuden kautta takaisin vanhoille poluille.

Image

 

Koska kyseessä on ihminen kokonaisuutena ja hänen kehonsa eri osien dynaaminen yhteistyö, on erittäin tärkeää tiedostaa henkisesti kuormittavien tekijöiden rooli osana omaa kehotietoisuutta ja hengitys-lantio -yhteistyötä. – Tätä asiaa ei voida tarpeeksi korostaa, toteavat Hengitys ja lantionpohja -koulutuksen vetäjät.

Summa summarum?

– Olemme sellaisen asian äärellä, jossa meidän lääkärien ja fysioterapeuttien on osattava nähdä kokonaisuus ja ohjattava sen jälkeen ihminen itse tietoisemmaksi kehonsa sisäisestä toiminnasta: aistimaan omaa asentoaan, tunnistamaan oma lantionpohjansa ja sen tonus. Tästä kaikesta pitäisi saada tapa ja mikä parasta, jos asia saataisiin ohjatuksi jo kouluikäisille!

Hyvä hengitys edesauttaa lantionpohjan harjoittelua, mutta sen lisäksi näyttää tutkimusten mukaan siltä, että lantionpohjan toimintahäiriöillä ja hengityselimistön toiminnalla on erittäin vahva yhteys alaselkäkipuihin. – Selkäkongressin terveisiä on myös se tieto, että jopa 60 % hedelmällisessä iässä olevien naisten alaselkäkivuista on sellaisia, että niiden hoidossa pitää selvittää lantionpohjan toiminta. Nämä ovat isoja lukuja, jotka meidän on huomioitava ja uudistettava lähestymistapaamme, Jouko Heiskanen painottaa.

 

Seuraava Hengitys ja lantionpohja -koulutus fysioterapeuteille 17.-18.9.2018

  Kuntoutusyrittäjä 1/2018