Koneasentajasta toimintaterapeutiksi: “Äijät punoo!”

Juha Tuderus kasasi ensimmäisessä ammatissaan koneasentajana järeitä kaatopaikkajyriä. Työpaikka oli hyvä, palkka samoin, mutta jotain puuttui. Niinpä koneasentaja opiskeli toimintaterapeutiksi ja auttaa nyt mm. aivohalvauksen läpikäyneitä “äijiä” kuntoutumaan innostamalla heitä omalla esimerkillään vaikkapa rottinkipunontaan. Mutta miten äijät saadaan punomaan?

| Toimintaterapia, kuntoutujatarina 12.3.2018


– Työni koneasentajana oli itsenäistä ja samalla yksinäistä. Jossakin vaiheessa totesin, että eihän tämä ole oikein minun juttuni – minähän tykkään olla tekemisissä ihmisten kanssa. Valmistuin kuntohoitajaksi laman kynnyksellä 1990-luvun alussa, jolloin työpaikkoja ei ollut oikein missään. Menin avustajaksi palvelutaloon, jossa pääsin tekemään yhteistyötä kahden toimintaterapeutin kanssa ja huomasin, että hei – tuo se on!, Juha Tuderus kertoo.

Juha Tuderukseen teki vaikutuksen se, miten kokonaisvaltaisesti ihminen toimintaterapiassa huomioitiin. – Psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen puoli kartoitettiin kaikki laaja-alaisesti.

Toimintaterapeutiksi valmistumisen jälkeen Juha Tuderuksen tie on vienyt työntekijän roolista ensin itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ja sitten yrittäjäksi. – Perustimme yhtiökumppanini Johanna Mäkelän kanssa vuonna 2012 Jyväskylään Terapiakeskus Mentoris Oy:n ja olemme pikku hiljaa kasvaneet niin, että työntekijöitä on nyt kymmenen.

 

Toimintaterapia näkee ihmisen nimenomaan oman elämänsä toimijana ja pyrkii tukemaan häntä siinä roolissa. Apua ja tukea tuodaan arkeen ja arjessa selviytymiseen kaikissa niissä asioissa, jotka kuntoutuja itse kokee mielekkäiksi ja tarpeellisiksi.

 

Toimintaterapia on nostanut profiiliaan pikku hiljaa viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta usein kuultu kysymys on edelleen, että mitä se toimintaterapeutti oikein tekee. Ne joiden seuralaiseksi elämässä on tullut sairaus tai vamma, ovat oppineet tuntemaan ja arvostamaan terapiamuotoa, joka auttaa saamaan uudestaan otteen mielekkäästä arjesta.

Juha Tuderus toteaa, ettei toimintaterapian olemusta ole ihan helppo kuvata, koska sen sisältö riippuu niin paljon kulloisestakin asiakkaasta ja hänen yksilöllisestä tilanteestaan. – Olen itse erikoistunut aikuisneurologiaan, jossa kuntoutus tapahtuu pääsääntöisesti asiakkaan kotona.

– Harjoittelemme vaikkapa aivoinfarktin läpikäyneen kanssa erilaisia valmiuksia ja taitoja: pukeutumista, peseytymistä, ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä, siirtymisiä. Muokkaamme tarvittaessa ympäristöä sellaiseksi, että siinä on helpompi selviytyä omatoimisesti, Juha Tuderus kuvailee. – Olennaista on tiivis yhteistyö muiden kuntoutusalan ammattilaisten – fysioterapeuttien, puheterapeuttien ja neuropsykologien kanssa.

Ydinasia toimintaterapiassa on juuri arjen turvaaminen. Asiakasta tuetaan selviytymään mahdollisimman omatoimisesti elämän arkisissa tilanteissa, vaikka kehityshäiriö, sairaus, vamma tai iän mukanaan tuoma toimintakyvyn heikkeneminen vaikeuttavat pärjäämistä.

Valtaosa asiakkaista saa toimintaterapiaa kuntoutussuunnitelman mukaisesti esimerkiksi Kelan tai vakuutusyhtiön maksamana, mutta itsemaksavienkin asiakkaiden määrä on pikku hiljaa lisääntynyt.

Juha Tuderus kertoo, että toimintaterapian asiakkaiksi on viime vuosina tullut enenevässä määrin esimerkiksi sellaisia nuoria, joilla on jokin elämänhallinnan ongelma ja joille esimerkiksi vanhemmat ovat ostaneet toimintaterapiaa.

– Toimintaterapiayritykseen voi soittaa rohkeasti, kertoa tilanteen ja kysyä, voisiko oma läheinen – vaikkapa ikääntyvä isä, jolla on alkanut olla ongelmia arjessa selviytymisessä – hyötyä toimintaterapiasta. Voimme sitten yhdessä miettiä, millaista tuki voisi olla.

 

Hannu Sukanen on kuntoutunut syövästä ja aivoinfarktista

 

Yksi Juha Tuderuksen toimintaterapia-asiakkaista on Hannu Sukanen, jonka syöpähoidot vaikeuttivat raajojen hallintaa sillä seurauksella, että hän päätyi käyttämään pyörätuolia. Puolisen vuotta myöhemmin tuli aivoverenvuoto, joka halvaannutti raajat vasemmalta puolelta ja kasvot oikealta puolelta. Aktiivinen harjoittelija on treenannut vasemman “roikkuvan puolenkin” fysio- ja toimintaterapian tuella taas toimivaksi.

Image
Image

“Kotiintulo pelotti”

 

“Minua pelotti tulla kotiin puolen vuoden sairaalajakson jälkeen – olin laitostunut. Mutta olen saanut arjen haltuun vaihe vaiheelta fysio- ja toimintaterapian tuella. Toimintaterapian tavoitteena on ollut se, että pärjään täällä kotiympäristössä ja voin elää normaalia elämää.”

“Rottinkipunonta on se, mikä tämän käden on korjannut!”

 

Vasemman käden kuntoutuksessa yhtenä tärkeänä keinona on ollut rottinkipunonta, jota Hannu Sukanen rupesi harrastamaan Juha Tuderuksen ehdotuksesta. – Alkuun punonta oli sellaista, että piti melkein puhua, että tule nyt vasen käsi sieltä. Jossakin vaiheessa käsi taas tuli omia aikojaan tielle. Mutta aika aikaa kutakin – nyt se toimii hienosti.

Image

Hannu Sukanen otti arjen haltuun

 

Hannu Sukasen kuntoutuksessa “ruokahalu on kasvanut syödessä”. Hän on ottanut haltuunsa taitoja ja valmiuksia toisensa perään ja kertoo itse kuntoutumisestaan Terapiakeskus Mentoris Oy:n videolla.

Miten äijät saadaan punomaan?

Juha Tuderus – miten ihmeessä kuntoutuja innostuu mukaan toimintaan tilanteessa, jossa on kuntoutumassa elämää ehkä voimakkaastikin ravistelleesta tapahtumasta? Miten “äijät” saadaan punomaan”?

Kuntoutuja saattaa kantaa syvää huolta siitä, miten arki lähtee sujumaan. Yksi toimintaterapeutin tärkeistä tehtävistä on kannustaa ja tuoda esiin niitä pieniäkin edistysaskeleita, jotka jäävät helposti huomaamatta kuntoutujalta itseltään. Että hei – huomasitko: nyt pystyt tekemään tuon asian, joka kuukausi sitten ei vielä onnistunut.

– Aivan ensiksi tutustutaan. Jutellaan tilanteesta ja haasteista ja siitä, millaisista asioista voisi olla apua kuntoutumisessa.

– Jossakin vaiheessa kerron, että olen itse käynyt erilaisia kädentaitokursseja huovutuksesta savitöihin ja punontaan, koska ne ovat sellaista mielekästä toimintaa, joissa kädelle tulee harjoitusta melkein huomaamatta.

Rottinkipunonta on erityisen palkitsevaa– ihminen näkee siinä työnsä jäljen ja saa kokemuksen siitä, että hei – minähän pystyn tekemään vaikka mitä, vaikka on  ongelmaa käden tai hahmottamisen kanssa. Olen ohjannut punontaa jopa näkövammaiselle kuntoutujalle.

– Kun olen ehdottamassa rottinkipunontaa mieskuntoutujalle, on apua siitä, että olen mies. Kerron, että punon itse paljon ja saatan tuoda näytille tekemiäni töitä, jolloin moni innostuu kokeilemaan.

– Joskus olen ajatellut, että olisi ollut järkevää lähteä jo aikaisemmin omalle alalle, mutta kaikesta on aina hyötynsä. Esimerkiksi juuri miesasiakkaiden asenteeseen vaikuttaa se, kun he kuulevat, että olen ollut koneasentaja.  Yhteisiä puheenaiheita löytyy, kun monella kuntoutujistakin on teollisuus- tai rakennustyötaustaa.

 

“Eräs metsästäjäkaverikin tuolla syrjäseudulla kokeili ehdotuksestani punontaa. Hän innostui siitä niin, että punoo siellä tälläkin hetkellä vaikka mitä juttuja pajusta ja rottingista. Hänen mielestään punonta on ihan mahtava homma.”

 

  Kuntoutusyrittäjä 1/2018