Pääkirjoitus: Muutosten pyörteissä

Eduskunta ahkeroi parhaillaan sote- ja maakuntauudistuksen lakiesitysten kimpussa. Keskustelu niin salissa kuin mediassakin on vilkasta ja värikästä. Puolesta ja vastaan. Kaikkia tahoja ei miellytä se, että tavallinen kansalainen saisi jatkossa enemmän valinnanvapautta sosiaali- ja terveyspalveluja hankkiessaan.

| Pääkirjoitus, sote 19.3.2018

Lakitekstien kirjoittajat ovat tehneet parhaansa. He ovat kuunnelleet perustuslakivaliokunnan näkemykset, ovat lukeneet sadat ja taas sadat lausunnot lakiesityksien eri vaiheissa. Myös me Suomen Kuntoutusyrittäjät ry:ssä olemme lausuneet kaikkiin sote-lakiesitysten väliversioihin. Lausunnoissamme olemme toistuvasti painottaneet mikro- ja pk-yritysten kustannustehokkaita ja korkeatasoisia lähipalveluja kansalaisten työ- ja toimintakyvyn ylläpitämisessä ja edistämisessä.

Onko meidän pienillä palveluntuottajayrityksillä nyt syytä huoleen sote-lakiesitysten suhteen? Oma näkemykseni on se, että nyt eduskunnan käsittelyssä oleva valinnanvapauslakiesitys on tähän mennessä paras näkemäni versio. Se on kirjoitettu niin, että myös mikro- ja pk-yrityksillä on isompien rinnalla mahdollisuus olla palveluntuottajina. Esimerkiksi asiakassetelijärjestelmä ja laaja-alaisempia palveluja tarvitseville ihmisille tarkoitettu henkilökohtainen budjetti soveltuvat oikein hyvin pienimpienkin yritysten palvelutuotannolle. Ainakin teoriassa…

Mutta entä käytännössä? Se, että sote-synnytys on kestänyt jo monta vuotta, on aiheuttanut epävarmuutta pienissä kuntoutuspalveluja tuottavissa yrityksissä. On nähty, miten suuret lääkäriyritykset ovat vahvistaneet omia fysioterapia- ja kuntoutuspalveluyksiköitään. On nähty samaa myös julkiselta puolelta.  Isot toimijat ohjaavat kuntoutuspalveluja tarvitsevat asiakkaat suoraan omiin yksiköihinsä. Palveluohjaus ei ole aina neutraalia, eikä asiakkaan tiedonsaantioikeutta eri hoitomahdollisuuksista ole kunnioitettu. Asiakas ei saa aina lähetettä, vaikka pyytäisi. Asiakkaan polku pieneen, ehkä jo vuosien aikana tutuksi tulleeseen yritykseen on tehty hankalaksi ellei mahdottomaksi.

Nyt pienissä yrityksissä epäröidään palkata uutta työvoimaa, epäröidään investoida uusiin laitteisiin ja henkilökunnan täydennyskoulutuksiin. Ovatko kaikenkokoiset palveluntuottajat sittenkään tasavertaisia tulevilla sote-markkinoilla, niin kuin valinnanvapauslakiesitykseen on kauniisti kirjattu? Nyt todellisena vaarana on se, että ennen kuin yksikään sote-laki ehtii tulla voimaan, pienet kuntoutuspalveluyritykset ovat jo jääneet isojen terveysjättien kasvukiiman jalkoihin.  Pienet yritykset katoavat kunnista, ja vammaisten ja ikäihmisten kuntoutuksen lähipalvelut siirtyvät suuriin kasvukeskuksiin. Tällainen kehitys ei ole kuntoutuspalveluja tarvitsevan asiakkaan eikä sote-uudistuksen tavoitteiden mukaista.

Leila Salonen
Kuntoutusyrittäjä -lehden päätoimittaja
Suomen Kuntoutusyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja
leila.salonen@kuntoutusyrittajat.fi

Suomen Kuntoutusyrittäjät ry on edunvalvontajärjestö ja yhteistyöverkosto, johon kuuluu noin 700 kuntoutuspalveluja tuottavaa yritystä, joilla on yli 860 toimipistettä eri puolilla Suomea. Valtaosa näistä yrityksistä on pieniä, 1 – 3 hengen yrityksiä, jotka tarjoavat lähipalveluja kotikuntansa asukkaille, työllistävät ja maksavat veronsa Suomeen. Toimialan yritykset ovat jo vuosikymmenien ajan tuottaneet lähipalveluna mm. vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen palveluja.

  Kuntoutusyrittäjä 1/2018

Image