Psykoterapia – missä mennään?

Helena Vuoriheimo huomasi työssään sosiaalisen kuntoutuksen vastaavana pitävänsä ihmisten kanssa keskustelemisesta kahden kesken ja päätti tehdä siitä itselleen ammatin. Hän valmistui erityistason psykoterapeutiksi 2010 ja jatkoi myöhemmin vaativan erityistason psykoterapeutiksi eli kouluttajapsykoterapeutiksi. Nyt hän ottaa vastaan asiakkaita, joista jokaisella on erilaiset ongelmat, elämäntarinat ja -tilanteet.

| Kuntoutus, psykoterapia, valinnanvapaus, Kanta 18.9.2018


– Työskentelin aiemmin sosiaalisen kuntoutuksen vastaavana. Vastuullani olivat asiakkaat, jotka kävivät kotoa käsin kuntoutumassa. Juttelin heidän kanssaan säännöllisesti kahden kesken ja huomasin tykkääväni siitä. Se oli myös vastavuoroista: huomasin ihmisten saavan apua tullessaan kuulluiksi ja saadessaan jakaa omaa asiaansa, Tampereella vastaanottoaan pitävä Helena Vuoriheimo kertoo.

Monipuolinen ja antoisa opiskelu antoi tietopohjan ja työkalut ihmisten kohtaamiseen psykoterapeuttisin menetelmin silloinkin, kun heillä on erilaisia mielenterveyden häiriöitä.

– Sisareni, joka tekee sosiaalityötä, sanoi minulle, että sinunhan asiakkaasi tulevat vastaanotollesi vapaaehtoisesti. Vastasin, että tietyllä tavalla kyllä – ja tietyllä tavalla ei.

– Näin siksi, että ihminen on usein jo pitkään yrittänyt ratkaista ongelmiaan itse. Kun vointi on siitä huolimatta mennyt huonoksi, hänen on tavallaan pakko lähteä hakemaan apua pahaan oloonsa, Helena Vuoriheimo kuvailee.

Psykoterapiassa on hänen mukaansa aina kyse muutoksesta: jonkin on muututtava, jotta ihminen alkaisi voida paremmin. – Näin on myös kuntoutuspsykoterapiassa, jossa yksi yleisistä hoitoon hakeutumisen syistä on toistuva masennus. Psykoterapian tavoitteena on, että saataisiin aikaa sellaisia ajatuksellisia muutoksia, ettei masennus enää toistuisi. Kyse on silloin ihmisten opiskelu-, työ- ja toimintakyvystä, joista huolehtimisella on kauskantoiset vaikutukset niin perheeseen kuin yhteiskuntaan.

Helena Vuoriheimolla ja hänen kollegoillaan on suuri huoli siitä, millaiseksi psykoterapian kenttä muotoutuu ja mitä tapahtuu hoidon saatavuudelle, jos Kelan kuntoutuspsykoterapiasta sote-uudistuksen myötä luovutaan. – Mistä nämä ihmiset sitten saavat avun? Miten käy valinnanvapauden?

– On hyvä, jos lyhytterapioiden saatavuutta lisätään. Se on joillekin sopiva ja se paras muoto – mutta ei kaikille riittävä, Helena Vuoriheimo muistuttaa. – Täytyy myös jäädä oikeus kieltäytyä lääkehoidosta ja silti saada psykoterapiaa.

Hän toivoo myös, että psykoterapian saatavuutta mietittäessä suhtauduttaisiin Kelan tapaan tasapuolisesti psykoterapian eri suuntauksiin ja viitekehyksiin ja annettaisiin edelleen eri pohjakoulutuksista psykoterapeutiksi opiskelleiden ja kaikkien Valviran hyväksymien psykoterapeuttien tarjota palveluitaan asiakkaitten valittaviksi.

– Jo nyt on nähty tarjouskilpailuja, joissa maksajatahot eivät ole halunneet mukaan kaikkia psykoterapiasuuntauksia, vaan ovat rajanneet osan psykoterapeuteista ulos.

– Oma näkemykseni on, että asiakkailla tulisi olla erilaisia vaihtoehtoja, mistä valita. Tutkimukset osoittavat, että hoidon tärkein vaikuttava asia on terapiasuhteen laatu. Se että asiakkaalla on kokemus kuulluksi tulemisesta ja että terapiasuhde on tätä kokemusta tukeva.

– Vaikka ihminen ei aina yksin pysty ratkaisemaan omia, joskus hyvin rankkojen elämänkokemusten myötä syntyneitä ongelmiaan, hän kuitenkin itse yleensä tietää parhaiten, mikä hänelle on hyväksi. Asiakkaan itsemääräämisoikeus ja valinnanvapaus ovat tärkeitä periaatteita, joita ei tule hylätä, vaikka suuret asiat muuttuvat terveydenhuollossa, Helena Vuoriheimo painottaa.

Lue Helena Vuoriheimon blogikirjoitus Kuntoutusfysioterapian hyödyt

Image

Mitä psykoterapia on?

Psykoterapia on psyykkisten vaikeuksien hoitoa psykologisin menetelmin. Psykoterapialla tavoitellaan oireita tuottavien toimintatapojen, tunteiden ja
sisäisten ristiriitojen tunnistamista, käsittelyä tai muuttamista, itsetuntemuksen kasvua, näkökulman muuttamisen taitoa, sisäisen kasvun mahdollistumista
tai esimerkiksi uuteen elämäntilanteeseen sopeutumista. Pääasiallinen prosessointitapa on keskustelu.

Psykoterapiassa on useita suuntauksia ja koulukuntia erilaisin painotuksin ja taustaoletuksin. Näitä ovat esimerkiksi kognitiivinen, psykodynaaminen, kriisi- ja trauma- sekä integratiivinen ja ratkaisukeskeinen
psykoterapia. Psykoterapiaa voidaan antaa yksilö-, pari-, perhe- tai ryhmämuotoisena.

Psykoterapian kesto vaihtelee esimerkiksi 5-20 kerran lyhytterapiasta jopa vuosia kestävään tiiviiseen psykoanalyysiin.

Psykoterapeutti on terveydenhuollon nimikesuojattu ammattihenkilö, jonka toimintaa ohjaavat terveydenhuollon lait ja asetukset sekä muut normit ja eettiset periaatteet.

Katso esite Terveyttä ja toimintakykyä kuntoutuksesta

Kantaan kirjaaminen toistaiseksi vaikeaa psykoterapeuteille

Laki velvoittaa myös asiakkaita vastaanottavan psykoterapeutin liittymään Kanta-palveluihin kuuluvaan Potilastiedon arkistoon, mikäli hänellä on sähköinen potilastietojärjestelmä.

Täysipäiväisenä psykoterapeuttina jo kuuden vuoden ajan toiminut yksinyrittäjä Helena Vuoriheimo liittyi Kantaan runsas vuosi sitten. Liittyminen sujui potilastietojärjestelmätoimittajan tuella ilman ongelmia. – Ohjelma on myös toiminut hyvin, ja se oli edullinen. Liittymisen kustannukset osoittautuivat kaiken kaikkiaan hyvin kohtuullisiksi, vaikka etukäteen kuuli hurjia hinta-arvioita. Yksinyrittäjän on aivan mahdollista liittyä Kantaan, Helena Vuoriheimo sanoo.

Itse Kanta-arkiston käyttö – ennen kaikkea kirjaaminen – aiheuttaa kuitenkin psykoterapeuteille keskimääräistä enemmän päänvaivaa. – Lain mukaan jokaisesta vastaanottokerrasta on kirjattava ylös hoidon kannalta oleelliset asiat. Psykoterapia on kuitenkin prosessi, jossa käsitellään hyvin yksityisiä asioita. Siksi on mietittävä tarkkaan, mitä käynneistä kirjataan ja mitä ei, jotta terapiasuhteen toimivuuden kannalta välttämätön luottamuksellisuus säilyy. Toisaalta kirjaaminen liittyy myös meidän psykoterapeuttien omaan oikeusturvaan, Helena Vuoriheimo sanoo.

Paitsi alan luonne, päivittäistä kirjaamista hankaloittaa myös se, että psykoterapiasta puuttuvat vielä rakenteisen kirjaamisen osalta sekä koodit että ohjeet. – Lain velvoite liittyä on, mutta jokainen psykoterapeutti joutuu kohdallaan pähkäilemään, mille lehdelle mitäkin kirjataan ja etsimään oikeaa kirjaamistapaa. Ainoa paikka, mistä itse sain ohjeita, oli psykoterapeuttien facebook-ryhmä.

Helena Vuoriheimo on erittäin tyytyväinen myös siihen ratkaisuunsa, että liittyi Suomen Kuntoutusyrittäjät ry:n jäseneksi. – Harteiltani putosi iso kuorma, kun menin hakemaan lisätietoja Apua Kantaan -koulutuksesta ja huomasin, että on todella olemassa tällainen taho, joka ajaa meidän asioitamme. Erityisen tärkeä on jäsenistön käytettävissä oleva lakimiesten asiantuntemus alalta.

Päivän töistä jo ison osan haukkaava byrokratia sai Helena Vuoriheimon tekemään myös sen ratkaisun, että hän on päättänyt siirtyä jatkamaan yrittäjyyttään ammatinharjoittajana psyykkisen hyvinvoinnin keskus Komppiin. – Kun puolet työajasta menee  paperiasioihin ja epävarmuus tulevasta jäytää, halusin tehdä ratkaisun, jossa voin keskittyä sydäntäni lähimpänä olevaan asiakastyöhön.

TEKSTI: Ritva Tiittanen-Wallenius, terveystoimittaja

  Kuntoutusyrittäjä 3/2018