Kategoriat
marraskuu 6, 2018

Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kilpailutuksen haasteet eivät korjaannu pelkällä lasten- ja nuortenterapian lisähankinnalla

 Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 10 § edellyttää, että lain nojalla järjestettyjen terapioiden ja moniammatillisten kuntoutuspalvelujen tulee olla hyvän kuntoutuskäytännön mukaisia sekä perustua erityisasiantuntemukseen ja tarpeelliseen yhteistyöhön.
Kelan 1.1.2019 voimaan tuleva terapioiden palvelukuvaus toistaa laissa säädetyn, eli sen, että kuntoutuksen tulee perustua erityisasiantuntemukseen. Palvelukuvaus ei kuitenkaan määrittele sitä mitä erityisasiantuntemus on tai miten se todetaan. Kela jättää erityisasiantuntemuksen etsimisen ja todentamisen asiakkaiden itsensä varaan. Kela tekee tämän velvoittamalla palveluntuottajia ilmoittamaan verkkosivuillaan mm. terapeuttien työkokemuksen ja koulutuksen avulla hankitun erikoistumisen (palvelukuvaus kohta 3.6 Markkinointi).

Toisin kuin Kela on julkisuudessa antanut ymmärtää, uusittu 1.1.2019 voimaan tuleva palvelukuvaus ei edellytä terapeutilta minkäänlaista täydennyskoulutusta, eikä se edellytä palveluntuottajalta myöskään tiloja tai edes minkäänlaista välineistöä kuntoutuksen avuksi. Uusittu palvelukuvaus ei siis takaa erityisosaamista tai erityisvälineistöä, eikä siitä sellaisenaan ole 20 % laatupisteytyksen korjaajaksi.

Asiakkaat ovat aktiivisesti käyttäneet mahdollisuutta valita itselleen sopiva ja erikoistunut terapeutti. Asiakkaiden valinnanvaraa on kuitenkin nyt päättyneellä kilpailutuksella merkittävästi rajoitettu, sillä monet erikoistuneista terapeuteista eivät 80 % hintaan painottuneen kilpailutuksen vuoksi pärjänneet tehdyissä hankinnoissa.

Kela on siis jättänyt lakisääteisesti sen järjestämisvastuulle kuuluvan erityisosaamisen tunnistamisen asiakkaiden itsensä varaan. Nyt päättyneessä kilpailutuksessa erityisosaaminen on jäänyt monin paikoin puutteelliseksi. Selvimmin tämä ilmenee lasten ja nuorten terapioissa, mutta ongelma on analoginen kaikkiin muihin erityisryhmiin erikoistuneiden terapeuttien osaamisen suhteen. Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen alalla tällaisia terapiakohtaisia erityisryhmiä on paljon.
Lasten ja nuorten vaativan kuntoutuksen täydennyskilpailutus on oikeasuuntainen liike, se tarkoittaa sitä, että Kela on tunnistanut lasten ja nuorten erityisosaamisen olemassaolon ja tarpeen.

Täydennyshankinta jättää kuitenkin huomioimatta kaiken tämän asiakasryhmän ulkopuolelle kuuluvan erityisosaamista edellyttävän kuntoutuksen. Tämä saattaa asiakkaat eriarvoiseen asemaan.
Uuden 80/20 -kilpailutuksen taustalla on ollut Aalto-yliopiston kanssa yhteistyössä laadittu raportti, joka on loppupäätelmänään kehottanut Kelaa karsimaan kilpailutuksesta ylimääräiset laatukomponentit. Ennen kuin tarpeettomia laatukomponentteja karsitaan, olisi laatukomponentit ylipäätään tullut tunnistaa. Järjestys jossa nyt on toimittu on johtanut siihen, että käytännössä merkittävä osa koulutukseen ja kokemukseen perustuvista laatukomponenteista on karsittu. Nyt osa noista karsituista komponenteista (lähinnä lapsiin ja nuoriin erikoistuminen) on tunnistettu, ja niitä ollaan tuomassa hiljalleen takaisin. Järjestys on ehdottomasti väärä: Kelan olisi ensin tunnistettava mitä laatukomponentteja on, ja vasta sen jälkeen alettava karsimaan siitä tarpeettomaksi katsottuja komponentteja. Kela ei ilmeisesti ollenkaan ymmärtänyt miten laaja-alainen vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen palveluntuottaja- ja kuntoutujajoukko on.

Selvin merkki tilanteen rauhoittamisen tarpeesta on tämän markkinavuoropuhelun järjestäminen tässä vaiheessa. Kela on järjestänyt vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapioita lapsille ja nuorille jo vuodesta 1991, siitä huolimatta sen täytyy erikseen kysyä lasten ja nuorten kuntoutuksen palveluntuottajilta sitä, minkälaisia kuntoutuspalveluita markkinoilla on oikein saatavilla. Koska Kela ei ole selvittänyt lasten ja nuorten kuntoutuksen eritystarpeita menneen lähes 30 vuoden aikana, on silkkaa itsepetosta väittää, että nämä erityistarpeet olisi tunnistettu ja huomioitu kuitenkin kaikilla muilla aloilla.

Vahinkoa on jo tapahtunut. Osa erikoistuneimmista palveluntuottajista ilmoitti jo viime keväänä, etteivät hyväksy Kelan uusia kilpailutusperusteita ja päättivät etsiä yritykselleen uutta korvaavaa liiketoimintaa. Nämä yritykset eivät osallistuneet kilpailutukseen lainkaan. Juuri tällä hetkellä Kelan kilpailutuksesta jääneet palveluntuottajat irtisanovat henkilöstöään. Eniten tästä kärsivät erityisosaamista ja pitkiä asiakassuhteita vaalineet asiakkaat.

Tilanne tulisi rauhoittaa. Ilmeisin keino rauhoittamiselle ja asiakassuhteiden jatkamiselle on hankintaoikaisu, jolla hyväksyttyjen tarjousten joukkoa laajennettaisiin siten, että valtaosa aiemmista palveluntuottajista olisi edelleen Kelan asiakkaiden käytettävissä. Kela on jo lasten ja nuorten lisähankinnan järjestämisellä myöntänyt, että kilpailutuksessa ei otettu huomioon kaikkia tarpeellisia laatukomponentteja. Ainoa oikea ratkaisu olisi siten laajentaa palveluntuottajien joukkoa jäljellä oleviin hinnan vuoksi hylättyihin palveluntuottajiin, kun niitä vielä on. Vuoden päästä tätä asiantuntemusta ei enää ole samassa määrin käytettävissä.

Helsingissä 5.11.2018

Leila Salonen, toiminnanjohtaja, Suomen Kuntoutusyrittäjät ry
leila.salonen@kuntoutusyrittajat.fip. 040 7498706

Juhani Saarinen, varatoiminnanjohtaja, OTM, Suomen Kuntoutusyrittäjät ry
juhani.saarinen@kuntoutusyrittajat.fip. 040 7238928

 


Kategoriat