Työnantajalla on oikeus hajauttaa työterveyshuoltopalveluostojaan eri yrityksille riippumatta siitä, onko ostettava palvelu Kela-korvattavaa työterveyshuoltoa vai mahdollisesti täydentävää, erikseen korvaamatonta työterveyshuoltoa. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut aiheesta hiljattain uutisen.
Käytännössä työnantaja voi siis ostaa lakisääteiset työterveyshuoltopalvelut yhdeltä yritykseltä, ja joko Kelan työterveyshuoltona korvaamia tai erikseen korvaamatta jääviä työterveyshuoltopalveluja erilliseltä kolmannelta osapuolelta. STM, Kela ja työterveyslaitos ovat julkaisseet sivuillaan päivitettyä tietoa työterveyshuoltopalveluiden hankkimisesta ja hajauttamisesta (linkit lopussa).
Mikäli työterveyshuoltopalveluita hankitaan usealta taholta, on STM:n uutisen mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ettei työnantaja hanki päällekkäisiä työterveyshuoltopalveluita. Työnantajan on siten koordinoitava palvelukokonaisuus yhteistyössä kaikkien käyttämiensä palveluntuottajien kanssa.
Palvelun työterveyshuoltokorvattavuuden edellytyksenä on myös, että työnantajalla on ajantasainen sopimus työterveyshuollon palveluntuottajien kanssa ja että työnantaja on pääasiallisen työterveyshuollon palveluntuottajan kanssa laatinut kaikki tarjottavat työterveyshuoltopalvelut kattavan työterveyshuollon toimintasuunnitelman ja tehnyt työpaikkaselvityksen. Pääasiallisella työterveyshuollon palveluntuottajalla on myös säilyttävä kokonaisvastuu annetuista palveluista.
Kuntoutusyrittäjät kysyi Kelata viime vuonna työterveyshuoltopalveluiden korvattavuudesta, kun palveluita on hajautettu useammalle palveluntuottajalle. Tuolloin vastaus oli, että palveluita voidaan palvelutuotannon niin edellyttäessä hajauttaa useammalle toimijalle. Nyt hajauttamiselle ei nähtävästi STM:n uutisen perusteella vaadittaisi enää erillistä perustetta, eli työnantaja voi etsiä itselleen sopivan ja kustannustehokkaimman ratkaisun.
Toisaalta Kelan usein kysyttyä -sivu toteaa edelleen, että tarpeetonta hajauttamista tulisi välttää, eikä terapiapalveluita ole erikseen mainittu Kelan sivuillaan esittämässä esimerkissä, jossa mainitaan mitä työterveyshuollon tukipalveluita työnantaja voi ostaa suoraan yksityiseltä palveluntuottajalta. Lopullinen vastuu palvelun mahdollisesta Kela-korvattavuudesta on aina työnantajalla.
Mitä työnantajan on tiedettävä täydentävistä työterveyshuoltopalveluista?
- Työnantajalla on aina oikeus järjestää työntekijöille täydentäviä eli vapaaehtoisia työterveyspalveluita miltä tahansa valitsemaltaan palveluntuottajalta. Edellytyksenä on työnantajan ja palveluntuottajan välinen sopimus palvelusta. Tällaiselle sopimukselle on kaksi mallia Kuntoutusyrittäjien jäsensivuilla.
- Työnantaja saattaa saada järjestämästään työterveyshuollosta erillisen Kela-korvauksen. Kela ja sairausvakuutuslaki määrittävät erikseen sen, saako työnantaja korvauksen vai ei. Korvauksen suuruus voi olla enintään 50 tai 60 % palvelusta maksetusta palvelun hinnasta. Korvaus voi olla myös 0 %, eli jäädä korvattavuuden ulkopuolelle.
- Riippumatta siitä, saako työnantaja palvelusta Kelalta korvausta vai ei, on työnantajan työntekijöilleen järjestämä terapiapalvelut tyypillisesti verovapaa henkilöstöetu. Edellytyksenä verovapaudelle on vähintään, että etuus on työntekijöiden näkökulmasta arvoltaan tavanomainen ja kohtuullinen, ja että työnantaja on sopinut asiasta terapiayrityksen kanssa. Verovapaa terapiaetu voi koskea fysioterapian lisäksi myös vaikkapa työnantajan erillisellä sopimuksella järjestämää toiminta-, psyko-, puhe- tai ravitsemusterapiaa.
- Suoran laskutuksen sijaan tai lisäksi työnantaja voi tarjota työntekijöilleen terapiaedun käyttämällä ateriaedun tyylisesti toimivaa kohdennettua maksuvälinettä, jos sen käytössä on erikseen huomioitu terveydenhuollon palvelut.
- Virikekäyttöön suunnattua kohdennettua maksuvälinettä, kuten liikunta- ja kulttuurietua, ei voi käyttää terveyspalvelun verovapaaseen järjestämiseen.
- Kannattaa kuitenkin huomata, että hierontaa ei verotuksessa katsota terveyspalveluksi, vaan virike-eduksi. Hierontaetuakaan ei voida kuitenkaan maksaa liikunta- ja kulttuuriedusta, vaan hierontaetu on järjestettävä erikseen. Hierontaetu on verotuksellisesti virkistyskäyttöön suunnattu.
- Toiminimimuotoinen (yksityinen elinkeinonharjoittaja) yksinyrittäjä ei voi järjestää itselleen verovapaata täydentävää työterveyshuoltoa. Yhtiömuotoinen yksinyrittäjä voi kuitenkin myöntää itselleen verovapaita etuja, sillä hänet rinnastetaan omistamansa yhtiön henkilökuntaan.
Työnantajan on määritettävä maksamilleen käynneille yläraja, eli tehtävä niin sanottu työnantajalähete. Pelkkä euromääräisen vuosittaisen rajan määrittäminen ei siten riitä: työnantajan on määriteltävä montako käyntiä kutakin terveyspalvelua enintään korvataan. Näiden lisäksi työnantaja voi määrittää myös euromääräisen katon tai jopa sopia työntekijöiden itse maksamasta osuudesta. Työnantaja voi määrittää työntekijöille myös omavastuuosuuden palveluista. Työntekijä voi saada omavastuuosuudestaan Kelan SV-korvauksen, jos palvelu on yksityishenkilölle muutoin SV-korvattavaa.
Tavanomaisen ja kohtuullisen terveydenhuollon henkilökuntaedun euromääräistä arvoa ei ole erikseen laissa säädetty. Tavanomaiset ja kohtuulliset kustannukset voivat vaihdella hoidosta riippuen. Esimerkiksi päihdehoidoille kohtuullisina kustannuksina on voitu verohallinnon ohjeessa pitää jopa 3000 euroa. Tyypillisesti terveydenhuolto jää kuitenkin vuositasolla alle tämän.
Jos työnantaja ei saa Kelalta fysioterapian työterveyshuoltokorvausta, voiko työnantaja saada Kelalta yksityishenkilön fysioterapian Kela-korvauksen?
Yksityishenkilöillä on henkilökohtainen oikeus saada itse maksamastaan fysioterapiasta 15 euron käyntikohtainen kertakorvaus. Korvausta maksetaan enintään neljältä käyntikerralta kalenterivuodessa. Työntekijä voi halutessaan luovuttaa oikeutensa fysioterapiaan työnantajalle antamalla työnantajalle erillisen valtakirjan, mutta tällöin korvaukseen ei voida soveltaa fysioterapian suorakorvausmenettelyä. Työnantajan on siis haettava valtakirjalla saatua korvausta erikseen Kelalta hyödyntämällä SV131-tilitysmenettelyä.
Voiko työnantaja maksaa työntekijänsä kuntoutuspsykoterapian omavastuuosuuden?
Periaatteessa voi, sillä etuus on sidottu Kelan kuntoutuslaissa kuntoutujalle annettavaan palveluun, eikä omavastuuosuuden maksamista tai siihen sitoutumista erikseen vaadita. Lainsäädäntö eroaa siis tältä osin sairausvakutuuslaista. Erillistä valtakirjamenettelyä työnantajalle ei myöskään tarvita. Työnantaja ja psykoterapeutti sopivat kuntoutuspsykoterapian omavastuun maksamisesta keskenään.
On kuitenkin syytä huomioida, että ollakseen verovapaa henkilökuntaetu, on psykoterapian omavastuuosuuden maksamisesta aina sovittava terapeutin ja työnantajan välillä kirjallisesti, ja työnantajan maksaman osuuden tulee olla lain tarkoittamalla tavalla tavanomainen ja kohtuullinen, sekä muutoinkin täytettävä verovapaan täydentävän työterveyshuollon edellytykset, kuten yllä mainittu työnantajalähete (eli aikaan sidottu käyntimääräinen yläraja).
Lue STM:n ohjeet tästä linkistä
Lue Kelan ohjeet työterveyshuollolle tästä linkistä
Lue työterveyslaitoksen ohjeet tästä linkistä
Jäsensivujen sopimusmalliin (terapiapalvelujen tilauslomake) pääset tästä linkistä (vaatii kirjautumisen)
