Hoidetaanko sairautta vai ihmistä?

Laki herätti keskustelun lääkärin roolista potilaan hoidossa

Katso tästä linkistä aiempi uutinen fysioterapian sv-korvauksen palauttamisesta.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta kävi fysioterapian sv-korvauksen mietintöä rakentaessaan sosiaali- ja terveysministeriön viranhaltijoiden kanssa keskustelua siitä, hoidetaanko uudella sv-korvauksella sairautta vai ihmistä. Valiokunta päätyi STM:n vastustuksesta huolimatta selkeyttämään sairausvakuutuslain soveltamisalapykälää (1 §) ja lisäämään siihen sairauden hoidon lisäksi korvattavaksi myös fysioterapeutin ja suuhygienistin antaman hoidon ilman sairauden toteamista. Ministeriö itse piti tätä muutosta tarpeettomana vedoten muun muassa siihen, että sairausvakuutuslain nojalla korvattiin tilapäislailla jo koronarokotteita, eikä siihenkään tarvittu lääkärin toteamaa sairautta pohjaksi. Ministeriön mielestä fysioterapeutin antama hoito olisi voitu siis muuttaa korvattavaksi muuttamatta lain soveltamisalapykälää. Ministeriö piti soveltamisalapykälän muuttamista tällä aikataululla riskialttiina, sillä muutoksella voisi olla aiottua laajakantoisempia vaikutuksia.

Tapahtuneeseen liittyy tietynlaista mannerlaattojen jyrähtelyä, kun lääkärimonopolin purkua jatketaan julkisessa ja julkisesti korvatussa terveydenhuollossa. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin kun on perinteisesti kirjattu, että vain lääkäri tai hammaslääkäri voi määrittää henkilön sairaaksi (terveeksi määrittämistä ei ole sentään rajattu vain lääkäreille). Muiden laillistettujen terveydenhuollon ammattihenkilöiden, kuten fysioterapeutin tai suuhygienistin tehtäväksi on jätetty oireiden tutkiminen ja hoitaminen.

Kannattaako hoitaa siis oiretta vai sairautta? Molemmat johtavat samaan lopputulokseen, eli henkilön terveyden edistämiseen. Yleensä tämä näkyy käytännössä parantuneena työ- ja toimintakykynä tai puuttuvana kipuna. Samasta tavoitellusta lopputuloksesta johtuen hoitoa ei ole nykyisin enää perusteltua rajata tietyn lääkärivetoisen diagnoosin taakse. Nyt katsottiin, että lääkärin diagnoosivaiheen ohittaminen nopeuttaa hoitoon pääsyä ja vähentää hoitoon liittyvää byrokratiaa, mutta ei kuitenkaan heikennä potilaan saaman hoidon laatua. Fysioterapeuttihan voi aina ohjata potilaan lääkärin pakeille, jos fysioterapeutti havaitsee lääkärihoidolle tarvetta. Nyt havaittu asennemuutos lainsäätäjissä voi toivottavasti enteillä tulevaisuudessa laajempaakin lakimuutosta.

Ammattihenkilölain uudistus voisi purkaa turhaa byrokratiaa

Orpon hallitusohjelman mukaisesti terveydenhuollon ammattihenkilölakia ollaan nyt uudistamassa. Uusi laki olisi tarkoitus saattaa eduskunnan käsittelyyn syksyllä 2025. Kuntoutusyrittäjät ry:n mielenkiinnon kohteena on erityisesti sairaudesta ja sairauden hoidosta päättämistä koskeva 22 §, joka rajaa sekä tautidiagnoosin että taudin hoidosta päättämisen lääkärin monopoliin kuuluviksi.

Lain 22 § on ottanutkin erityisesti kuntoutuksessa kokoaan suuremman roolin, ja vaikuttaa taustalla esimerkiksi seuraavissa käytännöissä:

• Lääkärin allekirjoitus vaaditaan Kelan sairauspäivärahan tueksi tarvittavassa todistuksessa
• Lääkärin allekirjoitus vaaditaan Kelan kuntoutuksen tueksi tarvittavassa kuntoutussuunnitelmassa tai muussa Kelan kuntoutushakemuksen liitteessä (kuten ns. B-lausunnossa)
• Lääkärin lähete saatetaan vaatia täydentävästä työterveyshuollosta, jotta hoito olisi työntekijälle tuloverolaissa tarkoitettu veroton työsuhde-etu
• Lääkärin lähetettä on saatettu vaatia myös muissa hoidoissa, kuten täydennyskoulutukseen perustuvissa hoidoissa, jotta toiminta voisi olla arvonlisäverotonta terveyden- ja sairaanhoitoa
• Edelleen osassa verotarkastuksia lääkärin lähete (tai sen puute) on ollut määrittämässä jopa peruskoulutukseen kuuluvan hoidon arvonlisäverollisuutta, vaikka terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 a § nimenomaisesti torjuu lähetteen tarpeen, kun hoitoa antaa laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö

Lääkäriresurssien kohdentamista parantaisi, jos näistä ja muutamista muista muodon vuoksi vaadituista lääkärin allekirjoituksista voitaisiin luopua. Ei liene liioin potilaan tai lääkärin etu, jos lääkärin allekirjoitus vaaditaan vain Terhikki-rekisteriin tehdyt ammattialamerkinnän vuoksi, ilman käytännön etua tai apua potilaan hoitamiseksi. Kukapa sitä haluaisi kumileimasimena toimia.