Kelan esittämät korvausmallit ovat hyvä yhdistelmä vanhaa ja uutta

Kelan esittämät korvausmallit ovat hyvä yhdistelmä vanhaa ja uutta

Kela on esittänyt hallitusneuvotteluissa lukuisia eri vaihtoehtoja puolueille liittyen siihen, miten Kelan ja palveluntuottajien voimavarat voitaisiin parhaimmalla mahdollisella tavalla hyödyntää tulevan hallituksen sote-uudistamisen jatkotyössä.

Yhtenä vaihtoehtona Kela on esittänyt laskelmia siitä, mitä maksaisi jos Kelan korvaamat hoidot palautettaisiin vuoden 2015 tasolle, eli jopa kahdeksan vuoden taakse! Tässä tapauksessa fysioterapian osalta kansalaiset saisivat mm. tule-vaivoihinsa (tuki- ja liikuntaelinsairaudet) huomattavasti paremman julkisen tuen kuin vuonna 2023. Käytännössä tämä onnistui sote-kustannusten näkökulmasta varsin pikkurahalla: nykytasoon suhteutettuna noin 20 miljoonalla eurolla. Tästä kansalaisten osuus varsinaisesta hoidosta olisi edelleen suuri: vajaa 100 miljoonaa euroa. Valtio maksaisi hoidoista siis tällöinkin vain noin viidenneksen.

20 miljoonaa euroa on suuri summa, mutta kun ottaa huomioon, että sote-kustannukset kattavat vuosittain valtion budjetista yli 20 miljardia euroa, todetaankin kustannusvaikutuksen olevan kokonaisuudessaan noin promillen luokkaa.

No mitä tuolla 20 miljoonalla saisi? Sillä saataisiin paljon: vajaa pari miljoonaa fysioterapiakäyntiä. Apua tulisi ainakin tuki- ja liikuntaelinvaivoihin, joissa fysioterapeutti on erityisasiantuntija. On arvioitu, että tule-vaivojen kustannukset ovat Suomelle jopa 3-4 miljardia euroa. Siinäpä nuo miljardit taas heittelevät. Yhtäkkiä tuo 20 miljoonaa ei tunnukaan enää kovin suurelta panostukselta.

”Pelkästään itse maksavien asiakkaiden osuus huomioiden valtio saa sv-korvauksen kautta panostuksensa takaisin viisinkertaisena, jos edettäisiin Kelan esittämässä linjassa, jossa korvaustaso nostettaisiin noin 18 % tuntumaan.”

Mutta tuo 20 miljoonaa on sitten pois valtion kassasta. Eikö se heikennä välillisesti hyvinvointialueiden mahdollisuutta hoitaa kansalaisia? Kyllä, mutta kyse on osiaan suuremmasta kokonaisuudesta. 20 miljoonalla eurolla tule-vaivoja hoidetaan toki paljon julkisella puolella, mutta paljon jää myös hoitamatta. Pelkästään itse maksavien asiakkaiden osuus huomioiden valtio saa sv-korvauksen kautta panostuksensa takaisin viisinkertaisena, jos edettäisiin Kelan esittämässä linjassa, jossa korvaustaso nostettaisiin noin 18 % tuntumaan. Loput asiakas maksaisi itse.

Mikä estää kansalaisia menemästä fysioterapiaan jo nyt, jos kerran se on niin ylivoimaisen hienoa ja mahtavaa tule-vaivojen kuntoutuksessa?

No ei tietenkään välttämättä mikään, mutta pienistä puroista kertyy suuria kokonaisuuksia. Osa toki käy fysioterapiassa nyt täysin itse maksavana. He ovat tyypillisesti sellaisia, joilla on jo kosketuspintaa fysioterapiaan. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan esittää allekirjoittanut: tuskin olisin osannut pari vuotta sitten hakea niskavaivoihin fyssarin apua, ellen olisi tehnyt alan yhdistykselle jo vuosia töitä.

Mutta fysioterapian brändi ei ole tässä ehkä riittävän vahva kuluttajien silmissä. Siinä on toki koko alalla silmiin katsomisen paikka. Syynä voi toki olla se, että ehkäpä terapeutit ovat keskittyneet enemmän hoitamaan ihmisiä, ja markkinointi on jätetty vähemmälle. Paljon puhuvaa minusta se on, että monelle ensimmäinen mielikuva fysioterapiasta on hieronta. No, kun ihminen tuntee jo, että se liittyy jollain tavalla hierontaan, niin monet menevät hoitamaan sitä jäykkää niskaansa suoraan sitten hierojalle. Mitäpä se fyssari siihen enää enempiä, toisenlainen hieroja vaan, vai?

”Hoitopöydällä makailun sijaan joutuu jumppaamaan, ja treenaamaan sellaisiakin lihasryhmiä, joiden olemassaolosta oli aiemmin itsekin vähän epävarma. Apua niiden jumppaamisesta kuitenkin saa parhaimmillaan pitkäksi ajaksi, vaikkei se ainakaan aluksi kauhean kivaa ehkä ollutkaan.”

En tässä mitenkään moiti hierojia, vaan päinvastoin kehun heitä hyvästä toimialabrändistä ja siitä, että asiakkaat osaavat hakeutua hierojalle suoraan kun vaiva on tiedossa. Fysioterapiassa ei olla tässä menestytty yhtä hyvin. Kenties siksi, että fysioterapia ei aina ole ihan yhtä kivaa ja helppoa. Hoitopöydällä makailun sijaan joutuu jumppaamaan, ja treenaamaan sellaisiakin lihasryhmiä, joiden olemassaolosta oli aiemmin itsekin vähän epävarma. Apua niiden jumppaamisesta kuitenkin saa parhaimmillaan pitkäksi ajaksi, vaikkei se ainakaan aluksi kauhean kivaa ehkä ollutkaan.

Uskoisin kuitenkin, että valtion tarjoama porkkana sv-korvauksen muodossa olisi tässä hyvä työkalu patistamaan siihen kykeneviä ihmisiä huolehtimaan omasta työ- ja toimintakyvystään. Työkaluja voi olla monia muitakin, mutta tämä olisi ehdottomasti yksi helpoimmista ja nopeimmin käyttöön otettavista.

Jotain vanhaa ja jotain uutta

Nopea ja oikea hoitoonohjaus on eduksi, jotta vaivat eivät pääse pitkittymään. Jo nyt kärvistelemme liian pitkään ongelmiemme kanssa. Syyllistyin tähän itsekin. Yksi nykyaikainen ratkaisu tähän on, että hyppäämme lääkärin ehdottoman lähetevaatimuksen yli, ja aloitamme hoidon fysioterapeutin suoravastaanotolla. Kela on sivunnut suoravastaanottoa myös omassa sv-korvauksen uudistusmallissaan. Tämä vapauttaa myös lääkäreiden kaistaa sellaisiin vaivoihin, joihin heillä on paremmat työkalut.

”Yksi nykyaikainen ratkaisu on, että hyppäämme lääkärin ehdottoman lähetevaatimuksen yli, ja aloitamme hoidon fysioterapeutin suoravastaanotolla.”

Kun yhdistämme hoidon Kela-korvattavuuden ja fysioterapeutin suoravastaanoton, toteamme, että meillä on jo nyt olemassa työkalut saattaa ihmiset nopeasti tule-vaivojen ääreltä niiden hoitoon ja takaisin parempaan toimintakykyyn.

En ole yleensä ihmisenä taaksepäin haikailevaa sorttia, mutta tässä suhteessa miettisin sitä, miten asiat olivat vuonna 2015 paremmin (ennen sv-korvausten leikkausta), ja miten sama raha voitaisiin käyttää tehokkaammin nykyaikaisessa suoravastaanotossa, jopa julkista terveydenhuoltoa sen kummemmin rasittamatta, kun lääkärin lähetettä ei enää ehdottomasti tarvittaisi.

Ja arvatkaapa mitä, en ole tätäkään pyörää keksinyt itse: sv-korvattavan hoidon suoravastaanottotoiminta on jo nyt käytössä ja siitä saa jopa puolet kuluista kattavan Kela-korvauksen, jos se tapahtuu yrityksen työterveyshuollon kautta. Työterveyshuoltojärjestelmä on hyvä, mutta kaikki eivät välttämättä ole sen piirissä, eikä se kaikissa tapauksissa myöskään kata fysioterapeutin suoravastaanottotoimintaa.

Sv-suorakorvauksen piirissä voisivat olla kuitenkin kaikki, ”vauvasta vaariin”. Miksi emme siis edes kokeilisi tätä? Päästäisin kerrankin hyviin tuloksiin suhteellisen pienellä rahalla, jopa tämän vuoden aikana.