Kommunikoinnin apuväline saa sisältää kuvia

Henkilökohtainen kommunikoinnin apuväline saa sisältää nimiä ja kuvia

Tietosuoja ei estä ihmisten kasvokuvien ja nimien käyttöä kuntoutujan henkilökohtaisessa kommunikoinnin apuvälineessä. EU:n tietosuoja-asetusta ei sovelleta tällaiseen henkilökohtaiseen tietojen käsittelyyn. Yleiset säännöt kuitenkin pätevät: salaa ei saa kuvata, eikä yksityiselämää loukata.

Kuntoutusyrittäjien jäsen toi esille Suomen Puheterapeuttiliitonkin tutkiman ja toteaman huolen: erityisesti lasten kommunikoinnin apuvälineiden käyttöä rajoitetaan tietosuojaan vedoten.

Teimme asiasta nopean juridisen analyysin, jonka perusteella näyttäisi siltä, että rajoitukset ovat olleet perusteettomia. Kuntoutusyrittäjien jäsenistö kuntouttaa pääosin lapsiasiakkaita, mutta kommunikoinnin apuvälineen käyttö ja kokoaminen on samalla tavalla sallittua iästä riippumatta.

EU:n tietosuoja-asetus ei koske henkilökohtaista rekisterinpitoa

Tietosuojan ykköslaki on meillä Euroopan Unionissa EU:n yleinen tietosuoja-asetus. Sen soveltamisalasta säädetään asetuksen alussa olevassa toisessa artiklassa.

Siinä todetaan, että vaikka tietojen käsittely olisikin automaattista (eli kuvat muodostaisivat esimerkiksi sähköisen henkilörekisterin), ei tietosuoja-asetusta sovelleta henkilötietojen käsittelyyn:

• c) jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa

Henkilökohtaista kommunikoinnin apuvälinettä henkilökohtaisempaa käyttöä voi olla vaikeampi keksiä. Apuväline on aika lailla samassa kategoriassa henkilökohtaisen matkaviestimen sisällön kanssa, joka voi sekin pitää sisällään kuvia muista ihmisistä. Tietojen poistaminen toisen puhelimesta tai mobiililaitteesta ilman lupaa voi sekin olla rikos, nimittäin hallinnan loukkaus.

EU:n yleinen tietosuoja-asetus jää siis pois tämän asian suhteen heti, kun kuvat ja nimet ovat kotitalouden hallussa.

Rikoslaki rajoittaa mitä kuvia saa ottaa ja julkaista – sen valvonta on poliisin tehtävä, ei päiväkodin tai koulun

Suomessa on lainsäädäntöä, joka säätelee ihmisten oikeutta ottaa ja julkaista kuvia toisista. Pääasiassa nämä säännökset löytyvät rikoslaista, eli ne eivät kuulu perinteisen tietosuojan käsitteen piiriin. Säännökset koskevat erityisesti yksityiselämää koskevan tiedon tai kuvan käsittelyä, eli sen perusteella on esimerkiksi kiellettyä:

• Rikoslain 24 luvun 8 §:n vastaisesti julkaista toisesta tämän yksityiselämää loukkaava tieto tai kuva. Kommunikointikansioon on siis hyvä valita toisesta edustava kuva, ennen kuin sitä ottaa käyttöön. Omaan kansioon tallennettu kuva ei tarkoita kuvan julkaisemista.
• Kuvaamiseen on hyvä pyytää kuvattavan lupa tai muu suostumus, jotta kyse ei ole vahingossakaan kielletystä salakatselusta. Koulu- tai päiväkotikuvaajan ottama kuva ei yleensä ole salakatselua. Kuvausluvan ei tarvitse olla myöskään kirjallinen. Julkisella paikalla otettu kuva on sinänsä sallittu sekin ilman mitään eri lupaa.

Varhaiskasvatuslaki ei ole esteenä, vaikka päiväkodilta pyydettäisiin apua

Päiväkotitoiminta on luonteeltaan julkista viranomaistoimintaa, ainakin päiväkodin järjestäjän ja palveluntuottajan näkökulmasta. Tältä osin päiväkodin omaan rekisterinpitoon sovelletaan julkisuuslakia (varhaiskasvatuslain 40 §), joka voi rajoittaa sitä, mitä ja kenen tietoja päiväkodin omasta rekisterinpidosta saadaan luovuttaa eteenpäin. Tämä kysymys voi tulla esille siinä kohtaa, kun päiväkodilta pyydetään vaikkapa luetteloa lapsen päiväkotiryhmän muista jäsenistä, sekä kaupan päälle myös näiden kuvia.

Päiväkodilla voi olla perusteet ja oikeus kieltäytyä tällaisen kuvallisen luettelon luovuttamisesta. Pääsääntöisesti koulu- ja päiväkotikuvista itse kootun kommunikoinnin apuvälineen osalta kyse ei ole tällaisesta tietojen luovutuksesta.

Vaikka päiväkodilta nimenomaisesti pyydettäisinkin muiden ryhmäläisten nimiä ja kuvia, on päiväkodilla yllä viitatun varhaiskasvatuslain 41 §:n nojalla oikeus myös poiketa salassapidosta silloin, kun varhaiskasvatuksen järjestäminen, tuottaminen ja tuen arviointi sitä välttämättömästi edellyttää. Päiväkodilla on siis asiassa harkintavaltaa, jopa niin paljon, että päiväkoti voisi tehdä ja luovuttaa kuvakirjan asiakkaistaan omatoimisesti.

Jos siis lapsi tarvitsee päiväkodilta varhaiskasvatuksen tueksi kuvia muista lapsista muodostaakseen niistä (huoltajan tai puheterapeutin kanssa) henkilökohtaisen kommunikoinnin apuvälineen, ei varhaiskasvatuslaki ole tuollaisen ratkaisun esteenä. Päiväkoti voi silti kieltäytyä tällaisesta pyynnöstä, mutta laki ei sitä ehdottomasti kiellä.

Sen jälkeen kun ryhmäkuva on luovutettu kotitaloudelle, ei päiväkodilla tai muulla viranomaisella ole enää sananvaltaa siihen, mihin kuvaa voidaan tai ei voida käyttää

Nostamme vielä myös erikseen esille sen, että sen jälkeen kun nimet ja kasvot on luovutettu lapselle, tämän huoltajalle tai kotitaloudelle muuten, loppuu päiväkodin tai muun viranomaistahon määräysvalta kuviin liittyvästä rekisterinpidosta ja tietosuojasta siihen.

Jos tuota tietojen luovutusta ei ole koskaan tehtykään (jos lapsi, huoltaja tai kotitalous on hankkinut kuvat esimerkiksi itse), ei päiväkodilla ole toimivaltaa määrätä tällaisen kommunikoinnin apuvälineen kokoamisen tai edes käytön suhteen.

Viranomaisten ja julkista valtaa käyttävien on oltava erityisen huolellisia vallankäyttönsä rajoista

Kuntoutusyrittäjät pitää erittäin huolestuttavana tietoa siitä, että puhevammaisten matkapuhelimiin tai vaikkapa tabletteihin olisi viranomaisten toimesta tehty luvattomia muutoksia, kuten vaikkapa poistettu henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja nimiä ja kuvia.

Tämä on käytöstä, jota emme sietäisi esimerkiksi työelämässä, ja jota ei tule sietää myöskään varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa tai missään muuallakaan. Toisen henkilökohtaiseen omaisuuteen kajoamisen tulee perustua lähtökohtaisesti lakiin, ja silloinkin kajoamista voidaan tehdä vain siihen asti, kuin lain suojaamien oikeuksien kannalta voidaan pitää välttämättömänä.

Varmuuden vuoksi tietosuojan nimissä kenenkään matkaviestintä ei ainakaan saa ottaa luvatta haltuun ja alkaa poistelemaan sen sisältöä. Silloin voidaan varmuudella todeta, että kajoajan laillinen toimivalta on ylitetty.