Kuntoutusyrittäjät tutustui opintomatkalla Japaniin

Ohessa kirjoitettua ei ole syytä pitää alkuperäisen lähteen veroisena tietona, vaan se perustuu Kuntoutusyrittäjät ry:n juristin Japanissa paikallisten yritysten kanssa käymiin keskusteluihin ja täydentävään tiedonhakuun kotimaassa aiheesta. Yksityiskohdissa saattaa tarkistuksista huolimatta esiintyä virheellisyyksiä tai väärinymmärryksiä. Kuva Tokion Hamarikyu -puutarhasta.

Kuntoutus Japanissa

Kuntoutusyrittäjät ry:n ja tämän tytäryhtiön Suomen Kuntoutuskouluttajat Oy:n touko-kesäkuussa 2025 järjestämä Japanin koulutusmatka on saatu päätökseen. Mitä kuntoutusjärjestelmään tai yrittäjyyteen liittyviä havaintoja jäi matkasta käteen? Miten Japani kohtaa ikääntyvän väestön toimintakyvyn uhkaavan laskun, ja mitä Suomi voisi oppia Japanilta tai toisin päin?

Kuntoutus Japanissa on vakuutusvetoista ja sisältää lähes aina jonkin verran omavastuun kustannuksista käyttäjälle

Japanissa terveydenhuolto ja siihen liittyvä kuntoutus perustuu vakuutuksiin, joiden ottaminen on periaatteessa kaikille pakollista. Vain pieni osa (noin 10 %) väestöstä on vakuutusten ulkopuolella. Vakuutuksen voi ottaa itselleen tai työnantaja voi ottaa sen työntekijöilleen. Jotkut, kuten ikääntyneet, on vakuutettu valtion puolesta.

Vakuutuksissa julkishallinnon sääntelyllä on suuri merkitys: vakuutusyhtiöiden hyväksymä hoito on Japanissa tärkeä leima, joka hankintaan, jotta palvelua voidaan ylipäätään tarjota kansalaisille. Vakuutusyhtiöt eivät päätä korvattavia hoitoja yksin, vaan yhdessä viranomaisten kanssa.

Täysin itse maksavia asiakkaita ei lähtökohtaisesti voi ottaa lainkaan, vaan hoitoon tullaan ensisijaisesti oman vakuutuksen ja vakuutuskäsittelijän ohjeistamana. Itse maksavaksi asiakkaaksi pääsee vasta täydentämään julkista hoitoa. Niin vakuutuskäsittelijä kuin itse maksaminenkin edellyttää hoitoon lääkärikontaktia, joten hoitoprosessi on hyvin lääkärivetoinen.

Vakuutettujen eli japanilaisten maksama omavastuu vaihtelee omien taustatekijöiden mukaan 10-30 % osuudella, mutta käytössä on myös maksukatto, joka voi johtaa kansalaisen näkökulmasta osittaiseen palveluiden maksuttomuuteen.

On syytä huomata, että japanilaisille pakollinen terveysvakuutus eroaa huomattavasti suomalaisesta sairauskuluvakuutuksesta, joka takaa yleensä laajan valinnanvapauden ja korvattavuuden ja vaihtelee sisällöltään myös yhtiöittäin. Japanilainen vakuutuspohjainen terveydenhuolto muistuttaa enemmän suomalaista Kansaneläkelaitosta kuin tavallisia vakuutusyhtiöitä: vakuutusyhtiöiden kilpailu asiakkaista ei perustu vakuutustuotteiden räätälöintiin tai innovointiin, vaan vakuutustuotteet vaikuttaisivat olevan kaikille samankaltaisia, viranomaisten hyväksymiä, tietyt palvelut kattavia vakuutuksia.

Ikäihmisille on myös räätälöity omia pakkovakuuttamiseen perustuvia vakuutustuotteita, ja lakisääteiset vakuutustuotteet jakautuvat ns. universaaliin terveysvakuutukseen (universal health insurance system) sekä pitkäaikaishoitoa rahoittaviin vakuutuksiin (long-term care insurance system).

Tutustuimme yksityisen Inter Reha -ketjun tokiolaisessa sairaalassa sijaitsevaan toimipisteeseen.

Järjestäminen ja tuottaminen on Japanissa erotettu ja terveydenhuolto on datajohtoista, sekä painottaa ikääntyvän väestön osalta ennaltaehkäisevyyttä ja ikääntyvän väestön ”haurautta” ja sen ennaltaehkäisyä

Vakuutuspohjaisten palveluiden luonteen mukaisesti palvelun korvaa aina eri taho, kuin palvelua tuottaa, sillä vakuutusyhtiöillä ei ainakaan nyt käytyjen keskustelujen perusteella ollut muuta roolia japanilaisessa terveydenhuollossa, kuin maksaa hoito. Tämä tarkoittaa periaatteessa sitä, että palvelun järjestäjä ja tuottaja on Japanissa onnistuneesti erotettu toisistaan. Tästä seuraavaa palveluiden hinnoittelun läpinäkyvyyttä voidaan pitää Japanin järjestelmän selkeänä etuna.

Japanissa on paljon tutkittu ikääntyvän väestön toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä. Japanilaiset käyttävät itse englanninkielistä termiä ”frailty”, joka voitanee vapaasti kääntää hauraudeksi. Ikääntymisestä johtuva hauraus altistaa lukuisille toimintakyvyn alenemiseen johtaviin terveyshaasteisiin ja lopulta jopa kuolemaan. Haurauden torjunnalla on vaikutusta siihen, kuinka nopeasti toimintakyky alenee ja myös siihen, kuinka paljon tai kalliita palveluita henkilö ikääntyessään tulee tarvitsemaan.

Japanissa ryhmäterapia ei ole terveydenhuoltoa, mutta sitä järjestetään silti haurauden torjumiseksi

Varsinainen terveydenhuolto on aina terapeutin ja asiakkaan välistä kahdenkeskistä kanssakäymistä, tutkimusta ja hoitoa, joka pohjautuu lääkärin ohjaukseen. Ryhmäterapioita ei varsinaisesti ole, mutta suomalaista ryhmäterapiaa muistuttavaa eräänlaista sosiaalista kuntoutusta kyllä järjestetään. Tätä käytetään erityisesti edellä kerrotun ”haurauden” torjunnassa. Japanissa on yli 40 000 sertifioitua ohjaajaa, jotka ovat aktiivisia kunnallistason ikäihmisten hyvinvointiohjelmissa, yksityisissä yrityksissä sekä terveys- ja liikuntakeskuksissa. Japanilaisten haurauden torjunta on siis hyvin kattavaa ja poikkitieteellistä. Yksi meille esitetty esimerkki tällaisesta julkisin varoin tuetusta haurauden torjunnasta oli kauppakeskuksessa järjestetty ryhmäliikuntahetki.

Kunnallisesta, alueellisesta ja vakuutuspohjaisesta rahoituksesta voidaan päätellä, että monikanavarahoitus elää ja voi Japanissa hyvin. Rahoitukseen osallistuivat vakuutuksen lisäksi Japanin valtio, prefektuurit eli paikalliset itsehallintoalueet, että myös kaupungit.

Haurauden torjuntaohjelman vaikutuksista meille esiteltiin myös tutkimusnäyttöä. Ohjelman lanseeraamisen jälkeen pitkäaikaisen tuen tarpeen kasvua saatiin taitettua. Tätä voidaan pitää Japanin nopeudella ikääntyvässä yhteiskunnassa hyvänä saavutuksena.

Kuva vierailulla jaetusta esitemateriaalista ennaltaehkäisyn vaikutuksesta palveluihin.

Terveydenhuollon yrittäjyys on Japanissa vähäistä ja tiukasti säänneltyä

Tie yrittäjyyteen käy vakuutustuotteiden kautta, ja päästäkseen vakuutuspohjaisten tuotteiden markkinoille, on yrityksellä velvollisuus ottaa vastaan kaikki hänelle tulevat asiakkaat, joita yritys voi suinkin hoitaa. Asiakkaiden valikointi ei ole ainakaan yritystoiminnan alkuvaiheessa mahdollista. Alkuun saatavilla olevan palveluvalikoiman laajuudesta ei meillä ollut puhetta, mutta epäilemättä uuden yrittäjän voi olla alkuun vaikea tarjota muuta, kuin kotiin vietävää palvelua. Meille kerrotun mukaan vain noin prosentti japanilaisista fysioterapeuteista ryhtyy yrittäjäksi. Tämä eroaa merkittävästi suomalaisista, joista (laskentatavasta riippuen) jopa neljännes tai viidennes hoitotyötä tekevistä fysioterapeuteista on vähintään osa-aikaisia yrittäjiä.

Yrittäjyyttä rajoitetaan myös siten, että sekä sairaala- että klinikkatasoisten hoitolaitosten tulee olla voittoa tuottamattomia, vaikka ne voivat ollakin yksityisesti omistettuja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toiminnasta kertyvät voitot on ohjattava takaisin toimintaan, mikä on saattanut olla omiaan kasvattamaan yrityskokoja, mutta myös välttämään taloudellisten sijoitusten houkuttelevuutta. Tämä vaikeuttaa myös kilpailua, kun uusien yritysten tulo alalle on vaikeaa. Japanilla onkin hanke terveydenhuollon startupien määrän lisäämiseksi. Innovointia nimittäin tarvitaan, varsinkin Japanissa.

Japani rajoittaa myös yritysten omistuspohjaa siten, että yritysten omistajien täytyy olla ainakin terveydenhuollon ammattilaisia. Yrittäjyys japanilaisessa terveydenhuollossa muistuttaakin käytännössä enemmän suomalaista tiukasti säänneltyä apteekkitoimintaa kuin varsinaista pääomavetoista vapaata terveydenhuoltoa.

Näkymä Tokion metropolialueen hallintorakennuksen 45. näköalakerroksesta.

Mitä Suomi voisi oppia Japanilta? Entä toisin päin?

Suomessa tiedetään periaatteen tasolla, että ennaltaehkäisevä kuntoutus vähentää myöhempien kalliimpien tukipalveluiden tarvetta. Käytännössä meiltä on puuttunut rohkeus (tai varat) lisätä siihen rahoitusta. Ennaltaehkäisevän palvelun sijaan olemmekin lisänneet rahaa oireiden hoitoon – lähinnä käytännön pakosta.

Valtakunnallinen järjestäjän ja tuottajan erottaminen helpottaa eri alueiden vertailua ja siten myös datapohjaista palveluiden kehittämistä ja johtamista. Tätä työtä meilläkin tehdään, mutta alueiden erilaisuus vaikeuttaa vertailujen tekemistä. Jo kuntoutuksen käyntimääristä raportoiminen on meillä vaikeaa, jos kyse on jostain muusta kuin Kela-korvattavasta fysioterapiasta. Japanilaisten palvelut ovat pääosin ”paikallista Kelaa” eli vakuutusyhtiötoimintaa, mikä epäilemättä helpottaa datan keräämistä.

Suomessa ollaan kuitenkin palveluvalikoiman kehittämisessä jonkin verran Japania ketterämpiä. Meillä ei ole ollut ongelmia mukauttaa yksilöllisistä terveyspalveluista ryhmämuotoisia tai ottaa käyttöön uusia kuntoutusmuotoja tai laitteita. Japanissa kaikki nämä edellyttävät viranomaishyväksynnän lisäksi myös maksajan eli vakuutusyhtiön hyväksynnän. Myös yksityisen terveyspalveluyrityksen perustaminen on Suomessa helpompaa: omistuspohjaa tai voitontekoa ei ole rajattu, ja asiakkaita varten laadittavat tuotteetkin voidaan määrittää erityisesti itse maksaville asiakkaille yrityksen parhaaksi katsomalla tavalla.

Suomi maksaa terveydenhuollostaan 9,66 % bruttokansantuotteesta ja Japani vastaavasti 11,42 %. Japanin ennaltaehkäisevä terveydenhuoltopolitiikka ja kankea palveluiden järjestämistapa varmasti lisäävät jonkin verran kustannuksia, mutta toisaalta suurimman vaikutuksen antaa varmasti Japanin ikääntyvä väestö. Lienee selvää, että Suomessa ollaan tilanteessa, jossa joudumme itsekin pian tekemään merkittäviäkin ennaltaehkäiseviä investointeja väestön toimintakyvyn ylläpitämiseen sillä uhalla, että väestön tuen tarvetta ei voida muuten enää tulevaisuudessa täyttää. Jo nyt sote-palveluiden pääsyssä on ollut haasteita, eikä tilanne tule väestön ikääntymisen myötä meilläkään helpottamaan. Valtiontalouden heikossa rahatilanteessa ennaltaehkäisevään haurauden hoitoon panostaminen vaatisi poliitikoilta rohkeutta. Fysioterapian sv-korvauksen palauttaminen ilman lääkäri lähetteen vaatimusta on oikea askel juuri tähän suuntaan, mutta sitä voidaan pitää luonteeltaan vielä suhteellisen helppona vaihtoehtona: se ei maksa valtiolle paljoa, ja sille on jo vanhastaan toimintamallit olemassa. Lisää työtä, ja valitettavasti lyhyellä tähtäimellä myös rahaa, tarvitaan.