LYMPHATOUCH®-LAITE KROONISEN KIVUN HOIDOSSA -TARINA

Terapeutti kertoo

 LymphaTouch®-alipainehoito aloitettiin kuntoutujan kanssa toukokuussa 2019, jolloin LPG-imurullaushoitoa oli tehty vajaan vuoden ajan. Vaihdoimme laitetta kokeilumielessä. Kipu oli kovaa ja reagoi hyvin herkästi liian ärsyttävään toimintaan tai tuntoärsykkeeseen. LymphaTouch®-hoito tehtiin noin kerran viikossa neurokipustimulaattorin asennukseen saakka tammikuuhun 2020 (yhteensä noin 8 kk). Toinen laitehoito jäi pois, kuntoutujan kokiessa rullauspään liian kovana ärsykkeenä.

Käytin LymphaTouch®-hoitopäänä isointa (selkään ja lapa-alueelle) ja niskaan toiseksi isointa suulaketta. Ohjelmaksi valikoitui manuaalisesti säädettävä ohjelma, jatkuvalla imulla, ei värinää. Korkeataajuusvärinä ärsytti neuraaliverkkoa ja aiheutti kivun lisääntymistä. Täysin omassa ohjauksessa olevalla säädöllä pystyin irrottamaan hoitopään tarvittaessa tai liu´uttamaan sitä haluttuun kohtaan halutun ajan. Tyypillinen hoitoaika oli 20 min/kerta. Rintarangan kipualueelle ei edes LymphaTouch®-hoitopäällä voinut mennä, mutta kipualueen yläpuolella (th 7-8 ylöspäin) ja hartia alueelle imu helpotti pintaturvotusta ja helpotti sekundaarisesti kehon laajaa kiputuntemusta fascia-rakenteiden liukuessa imun mukana. Manuaaliohjauksella laitetta ja imupäätä oli hyvin helppo ohjata ja säännöstellä tehoa kuntoutujan päivän tilanteen mukaan. Laitteen vaikuttava hoitosuunta, lempeästi nostava alipaine, sopi parhaiten tälle asiakkaalle.

Esitiedot tilanteesta ja diagnoosista, 34-vuotias nainen:

”Kaaduin rajusti jäätiköllä helmikuussa 2015, jossa tulin alas oikealle kyljelle. Kaatumisen seurauksena ilmat tyhjenivät keuhkoista ja lopulta minun oli vaikea hengittää rintakehän liikkeestä aiheutuvan kivun vuoksi. Kivut kasvoivat todella koviksi. Minut toimitettiin ensiapuun heti kaatumisen jälkeen. Siellä epäiltiin ilmarintaa, mutta päädyttiin revähdysdiagnoosiin. Kotiuduin, mutta jouduin palaamaan ensiapuun heti seuraavana päivänä hengitysvaikeuksien ja kivun vuoksi. Tällöin diagnoosiepäily muuttui kylkiluunmurtamaksi. Tapahtuman jälkeen olin sairaslomalla muutaman kuukauden ja palasin sen jälkeen töihin. Kaatumisesta lähtien minulla oli kuitenkin jaksottaista selkä- ja kylkikipua sekä yläraajojen toiminnallista heikkoutta, mikä haittasi arkitoimissa. Kipu pahentui edelleen jaksoittain seuraavan 1,5 vuoden aikana ja lisäksi minulla alkoi esiintymään lihasheikkoutta alaraajoissa, mm. kävely vaikeutui.

Tammikuussa 2017 kivut lehahtivat rintarangan alaosasta laajemmalle, muuttuivat repivämmiksi ja minulla alkoivat tuntohäiriöt jaloissa ja selässä. Kävely muuttui edelleen huonommaksi. Jouduin jäämään sairaslomalle toimistotyöstäni ja kipujen ja lihasheikkouksien syytä alettiin tutkimaan. Tutkimuksiini osallistuivat useat tahot; yksityiset lääkärit, työterveyshuolto ja erikoissairaanhoito. Minulta epäiltiin erityisesti lihassairauksia, mutta niitä ei löydetty tarkoissakaan yliopistollisissa tutkimuksissa. Vuoden 2018 toukokuussa pääsin kokeneelle kipuun erikoistuneelle fysiatrille, jonka toimesta minulle tehtiin kipuhoitotoimenpiteitä, saatiin lopullinen diagnoosi (intercostaalinen neuralgia kaatumisen seurauksena) sekä pyynnöt jatkotutkimuksiin. Sain parhaan mahdollisen ja runsaan kipulääkityksen. Lopulta pitkän odottamisen ja kokeilun jälkeen minulle asennettiin neurokipustimulaattori tammikuussa 2020.”