Mitä tapahtuu, jos sote kaatuu?

Päätöksenteon hetken lähestyessä keskustelu sosiaali- ja terveyspalvelu- ja maakuntauudistuksesta on kiihtynyt. Isoon ääneen vaaditaan uudistuksen kaatamista. Osa kriitikoista toivoo, että edettäisiin nykyjärjestelmää kehittäen ja valinnanvapautta laajennettaisiin palvelusetelin käyttöä lisäämällä.

Ikävä kyllä tämä tie on kuljettu loppuun. Nykyjärjestelmää on ollut mahdollista kehittää kymmeniä vuosia. Palveluseteliä on ollut mahdollista käyttää lähes kymmenen vuotta, mutta sitä käytetään vain noin 200 miljoonan euron arvosta noin 20 miljardin euron sote-menoissa. Ilman pakottavaa kannustetta eivät valinnanvapaus ja kustannustehokkuus etene. Siksi tarvitsemme muutosvoimaksi valinnanvapauden.

Sote-uudistuksen keskeisenä tavoitteena on yhdenvertaisten palvelujen saatavuuden parantaminen. Uudistuksen kaatumista toivovien kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään, mitä siitä seuraisi.

Ensinnäkin yksityiset terveysvakuutukset yleistyisivät varmasti. Ne, joilla on varaa, ostavat itselleen nopeamman hoidon. Lisäisikö tämä yhdenvertaisuutta?

Kuntakentällä alkaisi kokonaisulkoistusten kilpajuoksu. Vahvistaisiko tämä julkisen järjestäjän otetta verorahoilla tuotettavista palveluista?

Todennäköisesti syntyisi myös vapaaehtoisia sote-kuntayhtymiä. Niissä pyrittäisiin säästöihin karsimalla palveluverkkoa ja kilpailuttamalla. Kilpailuttamisessa pääpaino on hinnassa, eikä asiakkaalla ole sananvaltaa palveluihinsa. Kaupan nappaa se, joka suostuu halvimpaan hintaan.

Siksi toivon, että sote-uudistus ja valinnanvapaus toteutuvat. Haluan, että asiakas saa valtaa päättää, kuka häntä hoitaa. Haluan, että kotimaiset pk-yrittäjät saavat olla tarjoamassa ihmisläheisiä ja kasvollisia sote-palveluita myös tulevaisuudessa.