Peritäänkö lyhytterapiasta arvonlisäveroa?
Lyhytterapia voi olla sekä arvonlisäverollista että arvonlisäverotonta palvelua
Lyhytterapiaa ei ole nimenä suojattu mitenkään, joten se voi sisältää sekä psykoterapiaksi luettavaa terveyspalvelua, että muuta ei-terveydenhuollon palvelua. Verokohtelu näiden kahden välillä on erilainen, kuin myös valvonta ja potilasasiakirjamerkinnät. Pelkkä lyhytterapia ei terminä itsessään vielä kerro palvelusta mitään. Sama verotukseen liittyvä haaste on myös muissa terapiapalveluissa ja ratkaisut on tehtävä samoin perustein niin fysioterapissa kuin psykoterapiassakin, sillä taustalla vaikuttava arvonlisäverolaki on molemmille sama.
Mistä tiedän, että palvelu on arvonlisäverotonta terveyspalvelua?
Terveyspalvelua on yleensä terveydenhuollon ammattihenkilön omalla ammattitaidolla henkilön hoitamiseksi annettu palvelu, jos palvelu keskittyy henkilön terveyden ylläpitämiseen tai parantamiseen. Nykyinen laki puhuu myös suorituskykyä parantavista ja ylläpitävistä toimenpiteistä ja terapioista.
Palveluntuottaja eli tässä tapauksessa terapeutti itse on paras henkilö määrittämään sen, onko palvelu luonteeltaan terveyden- ja sairaanhoidosta. Jos on, palvelu on lähtökohtaisesti arvonlisäverotonta, eli laskutus tapahtuu alv 0 % arvonlisäverolain 34 §:n nojalla.
Jos siis ammattilaisen tekee itse mieli sanoa palvelustaan, että se on psykoterapiaa tai fysioterapiaa, se on todennäköisesti arvonlisäverotonta terveydenhuoltoa.
Muut palvelut, kuten esimerkiksi erikseen määrittelemätön lyhytterapia tai vaikkapa koulutuspalvelut, ovat arvonlisäverolain pääsäännön mukaisesti 24 % arvonlisäverotettavia. Palvelun nimi ei määritä sisältöä. Vaikka siis psykoterapiaa nimitettäisiin lyhytterapiaksi, on palvelu silti sisältönsä puolesta edelleen arvonlisäverotonta psykoterapiaa.
Virallisen verohallinnon ohjeen terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverosta löydät täältä.
Tekeekö potilasasiakirjamerkintöjen laatiminen palvelusta automaattisesti arvonlisäverotonta?
Ei tee. Verottaja arvioi palvelun verokannan aina luonteen perusteella. Verottaja ei ole myöskään kiinnostunut potilasasiakirjamerkinnöistä. Valvira ja avi valvovat erikseen sitä, onko hoitosuhteen muodostavasta ja potilasvakuutuksen kattamasta palvelusta tehty lain edellyttämät potilasasiakirjamerkinnät.
Toisinaan myös terveydenhuollon palvelu, josta laaditaan potilasasiakirjamerkinnät ja jossa kiistämättä on hoitosuhde, voi olla arvonlisäverollista. Tämä on kuitenkin harvinaista. Esimerkkinä voidaan mainita akupunktio ilman lääkärin lähetettä. Psykoterapiassa tai lyhytterapiaksi nimetyssä psykoterapiassa vastaavia erikoisuuksia ei Kuntoutusyrittäjien tiedossa ole.
Akupunktion tapaan toisinaan arvonlisäverolliset terveydenhuollon toiminnot perustuvat yleensä täydennyskoulutukseen, jolloin arvonlisäverottomuuden edellytyksenä saattaa olla, että toiminnalle vaaditaan lääkärin lähete. Yleisin esimerkki kuntoutusalalla tällaisesta täydennyskoulutukseen perustuvasta alasta on musiikkiterapia, jossa arvonlisävero on maksettava, ellei hoitoon ole lääkärin lähetettä tai määräystä, tai jos tervespalvelun yleiset kriteerit puuttuvat. Näin voi käydä, jos hoitoa antava henkilö ei löydy terveydenhuollon ammattihenkilöiden luettelosta. Vastaavasti verohallinto edellyttää ohjeellaan lääkärin määräystä täydennyskoulutukseen perustuvalle kuvataideterapialle, ratsastusterapialle ja seksuaaliterapialle.
Voinko itse valita, laadinko milloin laadin potilasasiakirjat ja milloin en?
Potilasasiakirjat on laadittava aina hoitosuhteessa annetusta terveyspalvelusta, riippumatta siitä, maksetaanko palvelusta arvonlisäveroa.
Tyypillinen arvonlisäverottoman terveyspalvelun tunnusmerkki on, että palvelusta laaditaan potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain edellyttämät potilasasiakirjat. Sinänsä se, laaditaanko potilasasiakirjoja vai ei, ei suoranaisesti määritä palvelun luonnetta, mutta niiden laatiminen on vahva viittaus siihen suuntaan, että kyse on todella arvonlisäverottomaksi määrätystä terveyspalvelusta. Esimerkiksi Kelan korvaamista kuntoutuspalveluista laaditaan aina potilasasiakirjamerkinnät. Näin toimitaan siitä huolimatta, vaikka Kelan ostama musiikkiterapia ei olekaan aina terveydenhuollon ammattihenkilöiden antamaa eli arvonlisäverotonta.
Jos lyhytterapiasta laaditaan potilasasiakirjat ja hoito on potilasvakuutuksen kattamaa sekä terveydenhuollon ammattihenkilön oman peruskoulutuksensa perusteella antamaa, on palvelu todennäköisesti alv 0 % terveyden ja sairaanhoitoa. Palvelun nimi ei määritä sitä, peritäänkö palvelus arvonlisävero vai ei. Sisältö eli palvelun luonne määrittää aina sekä verokannan sekä sen, tuleeko palvelusta laatia potilasasiakirjamerkinnät.
Mitä täytyy aina olla, että palvelu on arvonlisäverotonta terveyden ja sairaanhoitoa?
Jotta kyse voisi olla arvonlisäverottomasta terveyspalvelusta, täytyy aina tiettyjen yleisten edellytysten täyttyä. Tämän lisäksi palvelun tulee olla luonteeltaan terveyden- ja sairaanhoitoa.
Yleiset ehdottomat edellytykset ovat selkeät: hoidon antajan on oltava terveydenhuollon ammattihenkilö ja hoidosta vastaavan y-tunnuksen on kuuluttava Valviran tai avien valvomiin terveydenhuollon palveluntuottajiin.
Toisin sanoen toimija on tehnyt itsenäisen ammatinharjoittajan ilmoituksen tai saanut yhtiölleen terveydenhuollon palveluiden luvan. Tämä lienee useimpien alan toimijoiden osalta selvä asia. Vuodesta 2024 alkaen kriteerinä on uuden valvontalain mukainen rekisteröinti (mukana on toki siirtymäaika vanhoille toimijoille).
Arvonlisäverottoman palvelun on oltava myös luonteeltaan terveydenhoitoa – mitä se tarkoittaa?
Palvelun luonne on mutkikkaampi asia tulkita, ja siihen on myös ulkopuolisen toimijan vaikea jälkikäteen puuttua. Palvelun luonnetta voidaan pyrkiä esimerkiksi verotarkastuksessa arvioimaan tutkimalla mitä yrityksen hinnastossa tai laskussa lukee, tai mitä verokantaa samalla nimellä annettavasta palvelusta on aiemmin noudatettu. Verottajalla ei ole kuitenkaan ilman tarpeeksi vakavaa rikosepäilyä oikeutta saada tietoa siitä, mitä potilasasiakirjamerkintöjä jostain palvelusta on mahdollisesti tehty. Rikosepäilyissä tutkinnan suorittaa verohallinnon puolesta yleensä poliisi.
Toisinaan on helppo todeta, että palvelun luonne ei ole terveyden- ja sairaanhoitoa, vaikka palvelu muuten terveydenhuollon kriteerit täyttäisikin. Näin voi käydä, jos esimerkiksi terveydenhuollon laitteilla tehdään kauneudenhoitoon tähtääviä toimenpiteitä. Tällaisista palveluista on perittävä täysi arvonlisävero. Kuntoutusalalla tämä on kuitenkin harvinaista. Yleensä palvelun tähtäimessä on aina asiakkaan toimintakyvyn palauttaminen tai muu selkeä terveyden suojelu.
Millä verokannalla myyn työnohjauspalveluita?
Työnohjaus voi olla sekä terveyspalvelua (alv 0 %) että muuta palvelua (alv 24 %)
Työnohjausta on verottajan mielestä tasan kahdenlaista: on terveyspalvelua, sekä muuta palvelua. Terveyspalveluksi kutsuttu arvonlisäveroton työnohjaus koituu aina jonkun tietyn nimetyn ja tiedossa olevan potilaan hyödyksi. Siitä voidaan käyttää myös nimitystä konsultointi potilaan asiassa. Näin tehdystä konsultaatiosta on sekä konsultoivan että konsultoitavan tahon laadittava potilasasiakirjamerkinnät. (kts. asiakastietolain 31 §).
Jos tavoitteena ei ole minkään tietyn potilaan hoitaminen, on kyse yleensä muusta kuin terveyspalvelusta. Tällöin palvelusta on myös maksettava arvonlisävero. Tähän tunnusmerkistöön myös kuuluu se, ettei muusta palvelusta yleensä laadita potilasasiakirjamerkintöjäkään.
Pitääkö veroa maksaa heti ensimmäisestä arvonlisäverollisesta myynnistä?
Vähäinen arvonlisäverollinen toiminta ei ole verotettavaa. Arvonlisäverollinen myynti on vähäistä, mikäli myyntiä kertyy alle 15 000 euroa tilikaudessa. Alle 15 000 euron edestä arvonlisäverollisia palveluita myyvät voivat siis jättää alvit perimättä toiminnan vähäisyyden perusteella (arvonlisäverolain 3 §).
Tämä ei rajoita yrityksen arvonlisäverottoman myynnin määrää. Arvonlisäverottomia terveyden- ja sairaanhoitopalveluita voi olla vaikka 500 000 euroa, ja arvonlisäverolliseksi laissa säädetty myynti voi silti jäädä vähäisyytensä vuoksi verottamatta. On hyvin tyypillistä, että terapia-alan yritys myy arvonlisäverottomia terapiapalveluita vaikkapa 100 000 euron edestä, mutta arvonlisäverollisia koulutuspalveluita, tuotemyyntiä tai muita palveluita myydään paljon vähemmän.
Palvelun luonne voi myös muuttua ajan oloon – silloin verokantakin saattaa muuttua
Valinta arvonlisäverosta on aina tehtävä toteutuneen palvelun luonteen mukaisesti. Terapeutti saa toki valita mitä palveluita hän myy, mutta sovellettavaa verokantaa hän ei saa palvelun antamisen jälkeen enää valita, vaan se on sidottu aina kulloisenkin toteutuneen palvelun luonteeseen.
Jos siis palvelu alkaa epävirallisena ja arvonlisäverollisena yleisenä keskusteluapuna tai työnohjauksena, mutta kehittyy myöhemmillä tapaamiskerroilla hoitosuhteeksi ja on sittemmin luonteeltaan terveyspalvelua tai muuten rinnastuu sisällöltään ja luonteeltaan esimerkiksi psykoterapiaan, täytyisi laskusta poistaa myös arvonlisävero. Samoihin aikoihin täytyy aloittaa myös potilasrekisterinpito.
Vastaavasti yleiseksi neuvonpidoksi tarkoitettu yhteydenotto kollegalle voi myöhemmin keskittyä jonkun tietyn nimetyn potilaan hoitamiseen, jolloin palvelun luonnekin muuttuu yleisestä ohjauksesta yksilölliseksi konsultoinniksi.
Käytännössä tuota rajanveto siitä, milloin hoito- tai konsultaatiosuhde on syntynyt ja milloin ei, ei voi juuri kukaan muu tehdä kuin terapeutti itse. Erityisen tärkeää tämä on huomioida silloin, kun yritys luo ja markkinoi itselleen uusia palveluita, tai jos annettu palvelu perustuu osittain tai kokonaan täydennyskoulutukseen.
Kuntoutusyrittäjien jäsenpalveluun kuuluu yleinen neuvonta myös kuntoutusyrityksen arvonlisäveroasioissa.