Riskiarviointiliite omavalvonnan tueksi

Riskiarviointiliite omavalvonnan tueksi

Kuntoutusyrittäjien jäsensivuille on lisätty erillinen riskiarviointiliite omavalvontasuunnitelman laatimisen tueksi (jäsensivujen lomakkeet-sivulle). Liite ei ole lain nojalla pakollinen, mutta sitä tai sen kaltaisia asiakirjoja on saatettu vaatia hyvinvointialueiden tarkastuskäynneillä. Samoin omavalvontasuunnitelman mallia on hieman päivitetty ja malliin on lisätty kappale vaarallisten lääkinnällisten laitteiden ilmoitusvelvollisuudesta viranomaisille ja laitteen jakelijalle.

Riskiarviointiliite on tarkoitettu todennäköisten ja epätodennäköisten riskien tunnistamiseen ja näiden negatiivisten vaikutusten ennaltaehkäisemiseen. Kyse on samankaltaisesta kevyestä työkaluista, kuin monesti muutenkin sosiaali- ja terveydenhuollossa käytetyssä riskimatriisissa.

Riskiarviointityökalun sijaan tärkeintä on, että yrittäjä pysähtyy oman toiminnan ja sen kehittämisen äärelle ja perehtyy omavalvontasuunnitelmaan. Pelkkää paperia paperin vuoksi ei ole tarkoitus tehdä, eikä kenenkään tulisi sellaista myöskään vaatia. Omavalvonnan työkalujen on oltava hyödyllisiä yrityksen päivittäisessä toiminnassa: ne eivät saa jäädä vaikutukseltaan etäisiksi. Näin voi käydä, jos omavalvontasuunnitelmasta rakennetaan yrityskohtaisen omavalvontasuunnitelman sijaan kaiken kattavaa kirjastoa tai lähdeluetteloa. Sellaisillekin on paikkansa, mutta ei välttämättä jokaisessa omavalvontasuunnitelmassa.

Omavalvonnan malleja on monia

Jäsenyrityksissä on suoritettu hyvinvointialueiden tarkastuskäyntejä (lue uutinen tästä). Yhtenä osana näissä on ollut jäsenyrityksen omavalvonnan tarkastaminen. Kuntoutusyrittäjien jäsensivujen omavalvontasuunnitelman pohjaa on täydennetty jonkin verran näiden käyntien perusteella, mutta kaikkiin alueiden ehdottamiin muutoksiin ei ole Kuntoutusyrittäjissä nähty välitöntä tarvetta.

Yhtenä eriävän mielipiteen esimerkkinä voidaan esittää erilaisiin poikkeustilanteisiin valmistautuminen erillisillä pakollisilla ohjeilla. Osa hyvinvointialueista on saattanut edellyttää jäsenyrityksiltä erillisiä kirjallisia ohjeita esimerkiksi elvytykseen, evakuointiin, hätäilmoituksen tekemiseen, vesi- sähkö- ja tietoliikennekatkosta selviämiseen sekä toimintaan tulipalotilanteissa. Ymmärrämme, että näiden laatiminen koordinoidusti ja prosessoidusti on tarpeen tuhansien työntekijöiden hyvinvointialueilla, mutta tulisiko näitä edellyttää myös yksinyrittäjäterapeutilta? Mielestämme ei tule aina, jos riskit ovat hallittavissa myös muilla keinoilla.

Terapiayrityksissä voidaan näihinkin tilanteisiin varautua, mutta tuleeko yrityksen kirjata niistä erilliset suunnitelmat, vai riittäisikö kuitenkin se, mitä esimerkiksi kiinteistön pelastussuunnitelmaan ja tietoturvasuunnitelmaan on näistä aiheista kirjattu? Entä riittäisikö voimassa oleva ensiapukoulutus korvaamaan kirjalliset elvytysohjeet? Vesi- ja sähkökatkos eivät nekään tyypillisesti aiheuta terapia-asiakkaille välitöntä vaaraa. Lisäksi ne ovat hyvin harvinaisia, jolloin niihin ei välttämättä ole hyödyllistä rakentaa erillisiä suunnitelmia.

Kuntoutusyrittäjien näkemys on, että päällekkäistä ja tarpeetonta suunnittelua pelkästään suunnittelun vuoksi, olisi mahdollisuuksien mukaan pyrittävä välttämään, sillä nämä vievät omavalvontaa kauemmas yrityksen päivittäisestä toiminnasta, eivätkä ne siten välttämättä enää palvele päivittäisten riskien ennaltaehkäisyä tai laadun kehittämistä.

Mitä laki ja määräykset sanovat omavalvonnasta? Omavalvonnan olisi oltava yrityksen itsensä näköistä

Sote-valvontalain 27 §:n mukaan palveluntuottajan on laadittava päivittäisen toiminnan laadun, asianmukaisuuden ja turvallisuuden varmistamiseksi omavalvontasuunnitelma, joka kattaa kaikki palveluyksikössä palveluntuottajan ja sen lukuun tuotetut palvelut. Paino lainsäädännössä on päivittäisyydellä. Kyse ei ole siis strategisesta asiakirjasta.

Entä mitä Valviran määräys omavalvontasuunnitelmasta ohjeistaa? Sen mukana omavalvontasuunnitelman laajuus ja sisältö määräytyvät tuotettavien palvelujen ja toiminnan laajuuden mukaan. Lyhyesti sanottuna pieni ja vähäriskinen yritystoiminta suppealla palvelupohjalla edellyttää suppeamman omavalvontasuunnitelman.

Omavalvontasuunnitelman tulee myös määräyksen mukaan olla selkeä sekä helposti ymmärrettävä ja käytettävä työväline, joka ohjaa palveluyksikön henkilöstön käytännön työtä ja toimintaa.

Jos vesikatkon toimintaohje on, että käsienpesun sijaan käytetään käsidesiä, ja sähkö- tai tietoliikennekatkon aikana kirjataan potilastiedot paperille, täytyykö näistä todella erikseen laatia ja liittää pienyritykselle omat toimintaohjeet? Vastaus riippuu asiakaskunnasta, organisaation laajuudesta, toimintakulttuurista ja siitäkin, kuinka hyvin toiminnan vastuuhenkilö on tavoitettavissa poikkeustilanteissa ja mikä on henkilöstön kyky vastata itsenäisesti näihin haasteisiin ylipäätänsä. Jos kyky selvitä näistä tilanteista edellyttää ohjeistusta, on ohjeistus tehtävä, mutta jos näistä selvitään ilman ohjeistustakin, jäänee erillisen ohjeistuksen arvo  kysymysmerkiksi.

Toivomme itse kultakin malttia omavalvonnassa ja omavalvonnan valvonnassa. Laki on suhteellisen uusi ja on ollut voimassa vasta noin vuoden päivät. Käytännöt, riskienhallinta sekä toiminnan kehittäminen elävät, ja omavalvonnan kehittämisessä on syytä edetä ennemmin keskustellen, kuin ehdottomasti vaatien.

Asioiden paperille asettelu kun on näin tekoälyn aattona helppoa, mutta hyödyn vieminen arkeen, se on vaikeampaa. Omavalvonnan hyötyjä ei voi oikein ulkopuolelta lusikalla syöttää. Niiden olisi tultava yrityksen sisältä, ihan omin oivalluksin.