Suomen Kuntoutusyrittäjät ry:n lausunto STM:lle valvontalaista kesällä 2022

Suomen Kuntoutusyrittäjät ry:n lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle valvontalaista 20.6.2022

Valvontalain ongelmakohdat 6 ja 9 §

Esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon valvontalaista on tarkoitus saattaa eduskuntaan loppukesästä 2022 ja voimaan alkuvuodesta 2024. Vuonna 2026 laki ulottuisi koskemaan kokonaisuudessaan myös julkisia toimijoita.

Valvontalain 6 §

Valvontalain 6 § käsittelee palveluntuottajan yleisiä edellytyksiä. Lakipykälässä mainitaan, että palveluntuottajan on oltava muun muassa luotettavaksi tunnettu ja että palveluntuottaja on myös henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopiva toimimaan palveluntuottajana. Muita vaatimuksia on, ettei palveluntuottaja saa olla esimerkiksi konkurssissa.

Lakipykälässä mainitut luotettavaksi tunnetut ja sopivuus henkilökohtaisilta ominaisuuksilta palveluntuottamisen ehdottomina yleisinä edellytyksinä ovat luonteeltaan laveita ja vaikeita määrittää käytännössä. On vaikea määrittää minkälaista harkintavaltaa ne lupaviranomaiselle antavat kussakin tapauksessa. Kohtien poistamista tulisi harkita.

Samoin lakiesityksen 6 §:n hallituksen esityksessä mainittu kuoriorganisaatiokielto tulisi poistaa. Hallituksen esityksessä sekä määritellään että kielletään kuoriorganisaatio, mutta lakipykälässä tuota samaista kielto ei kuitenkaan ole. Hallituksen esitys ei siten anna oikein tulkinta-apuakaan itse lakipykälän soveltamiseen. Näin ollen taustatekstissä määritellystä kuoriorganisaatiokiellosta lienee syytä luopua.

Ongelmia syntyy kun organisaation asema ”kuoriorganisaationa” ei ole välttämättä aina selvä

Esimerkkinä ongelmallisesta tilanteesta, joka saattaa kuoriorganisaatiokiellon myötä syntyä, on Kuntoutusyrittäjät ry:n jäsenistössä yleistyvä tilanne, jossa kaksi tai useampi itsenäinen terveydenhuollon ammatinharjoittaja perustaa yhteisen osakeyhtiön, mutta jatkaa kuitenkin toimintaa myös omille itsenäisen ammatinharjoittajan ilmoituksilla ja yksityisen elinkeinonharjoittajan y-tunnuksilla. Yrittäjät toisin sanoen harjoittavat toimintaa sekä itsenäisesti omana itsenään, että yhteisesti yhteisesti omistetun osakeyhtiön kautta. Osakeyhtiöllä saatetaan tehdä esimerkiksi Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen tarjous, mutta toiminta on muodollisesti kuitenkin alihankintaa, koska ammatinharjoittajat laskuttavat osaomistamaltaan osakeyhtiöltä oman palkkionsa.

Ulkopuolisen valvontaviranomaisen näkökulmasta yhteinen osakeyhtiö saattaisi vaikuttaa tässä tapauksessa kielletyltä kuoriorganisaatiolta, huolimatta siitä, että sillä on oma rekisteröinti sekä toimintayksikölle että palveluntuottajalle. Yhtiöllä on myös oma lupaan nimetty henkilökunta, jotka tyypillisesti ovat yhtiön osaomistajia.

Valvontalain 9 §

Lain 9 §:ssä esitetään säädettäväksi mm. seuraavasti:

Palveluntuottajalla on oltava riittävästi toiminnan edellyttämää henkilöstöä. Lisäksi asiakas- ja potilastyöhön osallistuvaan henkilöstöön voi tarvittaessa sisältyä myös vuokratyönä tai alihankintana toiselta palveluntuottajalta hankittu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö. Tällöin edellytyksenä kuitenkin on, että kyseinen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö toimii työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla tai muun sopimuksen perusteella palveluntuottajan johdon ja valvonnan alaisena.

Erityisen ongelmallinen on lause ”Tällöin edellytyksenä kuitenkin on, että kyseinen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö toimii työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla tai muun sopimuksen perusteella palveluntuottajan johdon ja valvonnan alaisena.” ja sen loppuosa ”palveluntuottajan johdon ja valvonnan alaisena.”

Työsopimuslain 1 §:n määritelmän mukana työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Sopimusehto toimimisesta johdon ja valvonnan alaisena kytkisi alihankkijat määritelmällisesti työsuhteisiin. Tätä ei voida missään tapauksessa pitää toivottavana, sillä se käytännössä estäisi tehokkaasti kaiken alihankintatyön sosiaali- ja terveydenhuollossa, mikäli pykälää tulkittaisiin esimerkiksi verohallinnon ja tuomioistuinten toimesta kirjaimellisesti. Ainoaksi eroksi jäisi työsopimuslakiin se, että palveluntuottaja ei sitoutuisi henkilökohtaisesti tuottamaan palvelua, mutta koska sote-palveluissa tyypillisesti edellytetään alihankkijan henkilökunnan hyväksymistä tilaajan taholta, saattaa tuo työsuhteen raja ainakin verotuksellisessa mielessä ylittyä.

Lakiesityksestä olisi siis yksinkertaisesti poistettava vaatimus siitä, että alihankkijan olisi aina toimittava palveluntuottajan johdon ja valvonnan alaisena.

Vaatimusta johdon ja valvonnan alaisuudessa toimimisesta on perusteltu eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanotolla sote-uudistuksen käsittelyssä. Tässä yhteydessä on syytä huomata, että valvontalain soveltamisala on sote-järjestämislakien soveltamisalaa huomattavasti laajempi. Työn- johto ja valvontavelvollisuus ulotettaisiin näin järjestämislakien ulkopuolelle kaikkeen sosiaali- ja terveydenhuoltoon, niin työterveyshuoltoon, Kelan kuntoutukseen kuin täysin yksityisesti järjestettyihin sote-palveluihin.

Yhteys kuoriorganisaatioihin

6 §:ssä kerrotun kuoriorganisaation tavoin 9 §:n ongelmat liittyvät läheisesti ammatinharjoittajien yhteisesti omistettuun osakeyhtiöön, koska kyse on niissäkin muodollisesti alihankinnasta. Tällöin yritys (osakeyhtiö) ostaa palveluita osaomistajaltaan (toiminimiyrittäjä). Kyse on muodollisesti alihankinnasta, mutta koska faktisesti palveluntuottaja ostaa palveluita itseltään, on kyse ennemmin läpilaskutuksesta kuin alihankinnasta.