Terapeutti-nimike

Terapeutin ammattinimike on olennainen osa alan rakenteita. Tällä sivulla kerrotaan sen nykytilasta ja Kuntoutusyrittäjien tavoitteista aiheeseen liittyen.

Terapeutti -nimikkeen käytön nykytila

Suojattuja laillistettuja terveydenhuollon terapeuttinimikkeitä ovat puheterapeutti, ravitsemusterapeutti, fysioterapeutti ja toimintaterapeutti.

Nimikesuojattuja terveydenhuollon terapeuttinimikkeitä ovat jalkaterapeutti ja psykoterapeutti. 

Suojaamattomia, mutta julkisessa terveydenhuollossa vakiintuneessa käytössä olevia terapeuttinimikkeitä ovat musiikkiterapeutti ja kuvataideterapeutti (jotka kuitenkin esimerkiksi Kelan kuntoutuspsykoterapiassa ovat aina myös psykoterapeutteja ja siten terveydenhuollon ammattilaisia). 

Toisinaan Kela hyödyntää myös sellaisten kuvataideterapeuttien palveluita, jotka eivät ole taustaltaan psykoterapeutteja. Näillä terapeuteilla on usein muu sosiaali- tai terveydenhuollon taustakoulutus, mutta ei aina. 

Suojaamattomia yleisessä käytössä olevia nimikkeitä, joiden taustalla saattaa olla terveydenhuollon ammattihenkilö tai ei, ovat lyhytterapeutti, kuvataideterapeutti ja seksuaaliterapeutti. 

Terapeutteja, jotka tarjoavat muita kuin lääketieteeseen perustuvia palveluita voivat olla esimerkiksi vyöhyketerapeutti, kiviterapeutti, otsoniterapeutti ja verisuoniterapeutti (kiistanalainen). 

Suojaamattomat terapeutti- tai terapia -nimikkeet ovat pääsääntöisesti muita kuin terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Heidän palveluitaan ei säädellä laissa, eikä heidän asiakkaillaan ole potilaalle kuuluvia vakuutuksia tai oikeuksia. Terveystietojen käsittely voi näiden palveluntuottajien osalta olla EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen vastaista, sillä asetus voi edellyttää terveystietojen käsittelyn perustaksi kansallista lainsäädäntöä. Ammattihenkilöiden osalta tämän täyttää laki potilaan asemasta ja oikeuksista (4. luku), mutta suojaamattomien terapeutti-nimikkeiden osalta tällaista perustaa ei suoraan löydy.

Nykytilan ongelmat

• Asiakas ei tiedä, asioiko hän terveydenhuollon ammattilaisella vai ei. 
• Asiakkaan on vaikea vertailla terveydenhuollon palveluita ja muita terapiapalveluita keskenään, koska niiden sisältö ei ole useinkaan vertailukelpoista. 
• Asiakas ei tiedä, onko hänellä oikeus lakisääteiseen potilasvakuutukseen, jos hoidon yhteydessä sattuu esimerkiksi tapaturma tai hoitovirhe. Myöskään potilaslain 5 §:n mukainen potilaan tiedonsaantioikeus ei koske kuin terveydenhuollon asiakkaita.
• Asiakkaan terveystietojen keräämisen ja käsittelyn laillisuusperusta on terveydenhuollon ulkopuolella epäselvä. 

Kuntoutusyrittäjien tavoitteet ja ratkaisuehdotukset

Tavoitteet:

• Tuodaan jollain aikavälillä kaikki terapeutit julkisen valvonnan (esim. Valviran) piiriin. 
• Mahdollistetaan asiakkaalle täysi tieto siitä, onko hänelle tarjottu palvelu virallinen terveydenhuollon palvelu vai ei ja onko hänellä potilaan oikeudet. 
• Ei rajoiteta palveluiden tarjoamista asiakkaille, ainoastaan terapeutti -nimikkeen käyttöä.

Ratkaisut:

1. Vakiintuneet kuntoutuksen tuottajat lisätään nimikesuojauksen piiriin. Nimikesuojatuista terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettua asetusta päivitetään vastaamaan nykyistä koulutustarjontaa ja vakiintunutta kuntoutusta. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvonnan piiriin tulisi saattaa ainakin vakiintuneessa julkisessa terveydenhuollossa käytössä olevat terapeutti -nimikkeet. Tällainen nimike on ainakin musiikkiterapeutti. Musiikkiterapeutit ovat usein terveydenhuollon ammattilaisia, mutta he voivat olla taustaltaan myös sosiaalihuollon ammattihenkilöitä. Musiikkiterapeutin nimikesuojaaminen toisi musiikkiterapeutit Valviran valvonnan piiriin, jonka lisäksi yritystoiminaan sovellettaisiin terveydenhuollon lupalainsäädäntöä ja potilastietojen salassapitoon ja käsittelyyn potilas- ja asiakastietolakeja. Myös muita terapeutteja saattaa olla tarpeen lisätä ammattihenkilöiden listalle. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettua asetusta on päivitetty nimikesuojatun ammattihenkilöluettelon (1 §) osalta edellisen kerran vuonna 2007.Menettely ratkaisisi potilaiden henkilötietojen hallintaan ja potilasvakuutuksen puuttumiseen liittyvät ongelmat sekä potilaslain soveltamisalan puutteellisuudet. Ratkaisukohta ei kuitenkaan yksinään ratkaisisi potilaiden tiedonsaantioikeutta, jolloin kohta 2. olisi edelleen tarpeellinen. 
2. Terapeutti -nimikkeen käyttöä rajataan lailla. Tämä voitaisiin tehdä kirjaamalla esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin, että terapeutti -nimikettä voisivat käyttää vain laillistetut tai nimikesuojatut terveydenhuollon ammattihenkilöt. Muutoksen ehdottomana reunaehtona on, että esimerkiksi musiikkiterapeutit ja muut tarpeelliset ei-nimikesuojatut, mutta kuntoutuksessa vakiintuneet terveydenhuollon ammattihenkilöt päivitetään luetteloitavaksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun asetukseen.
   Ennen lainmuutosta on terapia-nimikkeiden vakiintunutta käyttöä kartoitettava huolellisesti erikseen niin terveydenhuollon kuin sosiaalihuollon palveluissa. Tavoitteena tämä ei olisi lyhyen vaan pitkän aikavälin tavoite, ja se edellyttäisi todennäköisesti kohtia 1 ja 2 laajempaa lainvalmistelutyötä. 
3. Lisätään asiakkaan tiedonsaantioikeutta muutoksella kuluttajansuojalain lukuun 9a tai esitöihin koskien muita terapeutteja ja asiakkaan tiedonsaantioikeutta. 
   Nopeampana ja yksinkertaisimpana ratkaisutapana olisi ehdottaa lakia käsittelevälle valiokunnalle lakiin tai lain esitöihin lisättäväksi maininta siitä, että palveluiden kuulumattomuus julkisesti valvotun terveydenhuollon piiriin olisi tuotava asiakkaalle etukäteen esille, mikäli tarjotuissa palveluissa ja terveydenhuollon palveluissa on sekaantumisvaara. Tällainen sekaantumisvaara voi syntyä esimerkiksi terapia- tai terapeutti -nimikettä käytettäessä.  Lisäys voitaisiin tehdä esitetyn lain 9a luvun 16 §:n (Tiedot palvelusta) mukaiseen tiedonantovelvollisuuteen. Tällä tuotaisiin terveydenhuollon palveluita lähemmäksi potilaslain 5 §:n mukaista potilaan informointivelvollisuutta. Palveluissa voisi lain mukaan olla virhe, jos terapeutti ei ole todistettavasti tuonut asiakkaan tietoon sitä seikkaa, ettei palvelu ole osa julkisesti valvottua terveydenhuoltoa, tai jos asiakkaalta kerätään EU:n tietosuoja-asetuksen vastaisesti terveystietoja (ns. erityiset tietoryhmät). Ehdotuksen heikkoutena on kuitenkin se, ettei se selventäisi terveystietojen käsittelyn laillisuutta, eikä toisi asiakkaita potilaslain piiriin. Nämä ongelmat voidaan ratkaista kohdan 2 mukaisesti.Kuluttajansuojalain luku 9a: Kuluttajiin itseensä kohdistuvia palveluita on esitetty säädettäväksi erillisellä kuluttajansuojalain luvulla, ja tämä kuluttajansuojalakiin tehtävä muutos on edennyt eduskuntaan 21.4.2022. Tarkoituksena on säätää kuluttajansuojalakiin uusi 9a luku, joka koskee henkilöille tarjottavia palveluita. Sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi tällaisia palveluita olisivat esimerkiksi parturi- ja ravintolapalvelut. Uusia palveluntuottajille asetettavia velvollisuuksia olisivat esimerkiksi

• Palvelu on suoritettava sovitussa ajassa. Jos aikataulusta ei ole sovittu, on se suoritettava olosuhteet huomioon ottavassa kohtuullisessa ajassa (3 §). 
• Palvelun laadun on täytettävä viranomaisvaatimukset ja huomioitava mm. tilaajan edut (4 §). 
• Toimeksiannon osoittautuessa epätarkoituksenmukaiseksi, on tilaajaa informoitava tästä viipymättä (Neuvontavelvollisuus, 5 §). 
• Palvelussa on virhe, jos tilaajalle ei anneta sellaista informaatiota, jonka voidaan olettaa vaikuttavan kuluttajan päätöksentekoon (Tiedot palvelusta 16 §). 
• Kuluttajansuojalain mukaiset tavanomaiset keinot puuttua viivästykseen ja virheeseen: oikeus virheen oikaisuun, hinnanalennukseen tai jopa sopimuksen purkuun. 

Ehdotettu muutos mukailee kuluttajansuojalain yleisiä periaatteita, joita on myös aiemmin kuluttajariitalautakunnan ratkaisukäytännössä sovellettu henkilöön kohdistuviin palveluihin.