Tilapäinen hoitovapaa on lakisääteinen etu

Tilapäinen hoitovapaa on pakollinen mutta palkaton lakisääteinen vapaa

Tilapäisestä hoitovapaasta on säädetty työsopimuslain 4 luvun 6 §:ssä.

Vapaa on palkaton – ellei työnantajan kanssa ole palkasta sovittu

Tilapäistä hoitovapaata myönnetään työntekijän lapsen tai muun hänen taloudessaan vakituisesti asuvan lapsen, joka ei ole täyttänyt 10 vuotta, sairastuessa äkillisesti. Vapaa myönnetään lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi itse enintään neljäksi työpäiväksi.

Tilapäinen hoitovapaa on työsopimuslain nojalla aina palkaton, ellei työnantajan kanssa ole osittaisesta tai laajemmasta palkallisuudesta erikseen sovittu. Osa työnantajista on saattanut linjata, että palkka maksetaan esimerkiksi yhdeltä tai kahdelta päivältä, tai palkasta maksetaan esimerkiksi puolet normaalista. Lähtökohta kuitenkin on, että vapaa on palkaton kuten muutkin työsopimuslain 4 luvun mukaiset vapaat.

Tilapäiseen hoitovapaaseen oikeutetut saavat olla tilapäisellä hoitovapaalla saman kalenterijakson aikana – mutta eivät yhtäaikaisesti

Yllä oleva lain lause tarkoittaa sitä, että työntekijällä on halutessaan oikeus olla tilapäisellä hoitovapaalla samana päivänä samassa kodissa asuvan puolison kanssa, mutta puolisoilla ei ole oikeutta olla samanaikaisesti tämän kanssa tilapäisellä hoitovapaalla. Hoitovapaat on siis käytännössä ajoitettava eri tunneille.

Käytännössä laki velvoittaa työnantajaa hyväksymään sen, että toinen puolisoista voi olla vaikkapa aamupäivän ja toinen puolisoista iltapäivän tilapäisellä hoitovapaalla. Päivien puolittaminen toisen vanhemman kanssa ei kuitenkaan lisää vapaan pituutta. Vapaan jakamisesta on työsopimuslain hallituksen esityksessä erikseen nimenomaisesti mainittu, että vanhemmat jakavat neljän työpäivän poissaoloajan keskenään.

Enintään neljä päivää – työpäiviä, arkipäiviä vai kalenteripäiviä?

Työsopimuslaki puhuu neljästä työpäivästä, joten päivien olisi lakitekstin sananmukaisen tulkinnan mukaan oltava sellaisia päiviä, joina työntekijä (tai tämän puoliso, jonka kanssa tilapäinen hoitovapaa jaetaan) tekisi normaalisti töitä. Määrä on enimmäismäärä lapsen sairautta kohden, joten periaatteessa yhden sairauden vuoksi voisi tilapäistä hoitovapaata jakaantua vaikkapa kahdelle eri viikollekin, jos työntekijä on ensin pois esimerkiksi torstain ja perjantain ja myöhemmin vaikkapa maanantain. Olettaen siis, että kyse on edelleen samasta äkillisestä sairaudesta.

Toisaalta poissaolon tulee olla äkillistä: onko keskiviikkoiltana havaittu lapsen sairastuminen maanantaina enää äkillistä? Yleensä sairaudet kestävät myös lyhyemmän aikaa, joten tätä kysymystä ei jouduta pohtimaan kovin usein, eikä ennakkotapausta aiheesta ole Kuntoutusyrittäjien tiedossa.

Jos sairastunut on kotitalouden toinen lapsi, sovelletaan kuhunkin lapseen omaa erillistä neljän päivän jaksoa.

Tilapäisestä hoitovapaasta ilmoittaminen

Lain sanamuoto tukisi sitä, että tilapäisestä hoitovapaasta olisi ilmoitettava kerralla, mutta tilapäisen hoitovapaan ”venyttämisestä” kahdelle eri jaksolle ei Kuntoutusyrittäjien tietojen mukaan ole ollut ongelmia.

Lain perusvaatimus on, että lapsen sairastumisen on oltava äkillistä. Seuraavalla viikolla lapsen sairastuminen ei ole välttämättä enää äkillistä. Hyvä nyrkkisääntö voisi olla, että sairastumishetkeen välittömästi yhteydessä olevat neljä työpäivää ovat tilapäisen hoitovapaan yläraja. Viikonloppu tai muut vapaat välissä ovat asia, joita ei Kuntoutusyrittäjien tietojen mukaan ole tuomioistuimessa ennakkotapauksena ratkaistu.

Lapsen sairastumispäivästä ei ole laissa suoranaista mainintaa, mutta äkillisyyden vaatimuksesta voidaan johtaa, että kyse olisi enintään neljästä työpäivästä, jotka ovat välittömästi sairastumispäivään yhteydessä. Jos siis lapsi sairastuu maanantaina iltapäivästä, ja toinen vanhempi hoitaa lasta samana maanantaina tilapäisen poissaolon perusteella, olisi yksi tilapäisen hoitovapaan päivä jo käytetty. Jäljellä olisi siis tilapäistä hoitovapaata enää kolme päivää. Jos lapsi sairastuisi maanantaina illalla, eikä kumpikaan vanhemmista käytä oikeutta tilapäiseen hoitovapaaseen, alkaisi neljän työpäivän laskenta todennäköisesti tiistaista.

Laki antaa pohjan, johon pohjaten voidaan työpaikkakohtaisesti sopia parempia etuuksia

Tilapäisen hoitovapaan yhteydessä eteen tulevia moninaisia sääntöjä selittää se, että osalla aloista on voimassa työehtosopimus tai työnantajakohtainen linjaus, jossa säädetään jotain tilapäisen hoitovapaan palkallisuudesta.

Lain lähtökohta on työehtosopimuksettomilla aloilla, kuten kuntoutusyrittäjien jäsenten toimialoilla, että tilapäinen hoitovapaa on palkaton, koska alalla ei toisin säätävää työehtosopimusta ole.

Palkallisuudesta sopimisen jälkeenkin on jäljellä kaksi toisistaan erikseen ratkaistavaa kysymystä: yhtäältä onko työntekijällä oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen lain nojalla, ja toisaalta se, onko työntekijällä oikeutta palkkaan tilapäisen hoitovapaan johdosta.

Käytännössä palkallisuus on usein rajattu lyhyempään aikaan, kuin varsinainen tilapäinen hoitovapaa. Työnantaja saattaa maksaa palkan vain ensimmäiseltä tai toiselta hoitopäivältä. Lakia parempi etu on työnantajalle kilpailuvaltti työmarkkinoilla.

Pyydettäessä työnantajalle on toimitettava selvitys hoitovapaan käytöstä

Palkallisuudesta tai palkattomuudesta riippumatta työnantajalla on oikeus pyytää työntekijältä luotettava selvitys poissaolon tueksi. Tällainen voi olla esimerkiksi riippumattoman terveydenhuollon ammattihenkilön todistus lapsen äkillisestä sairastumisesta ja siitä seuranneesta hoidon tarpeesta tai muu työntekijän antama ja työnantajan hyväksymä selvitys.

Vastaavasti työnantaja voi pyytää selvitystä myös puolison hoitovapaan käyttöön liittyvistä seikoista ja hoitovapaan käytöstä. Laissa tarkoitettua tilapäistä hoitovapaata myönnetään vain työntekijän lapsen tai muun hänen taloudessaan vakituisesti asuvan lapsen, joka ei ole täyttänyt 10 vuotta, sairastuessa äkillisesti. Vapaa myönnetään vain lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi itse. Muuta käyttöä varten tarkoitetut vapaat on sovittava työnantajan kanssa erikseen.