Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen ja kuntoutuspsykoterapian tulee säilyä Kelalla
Sote-ministerityöryhmä teki kokouksessaan 3.3.2022 linjauspäätöksen monikanavarahoituksen purkamisen tiekartasta. Uutinen aiheesta julkaistiin 14.3.2022 sote-uudistus.fi -sivustolla. Ministerityöryhmän linjauksen mukaan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen ja kuntoutuspsykoterapian järjestämisvastuiden siirtoa hyvinvointialueille voidaan kokeilla pilottien avulla.
Suomen Kuntoutusyrittäjät ry muistuttaa, että 18.11.2021 julkaistu monikanavarahoituksen purkamista valmistelevan parlamentaarisen työryhmän mietintö on jo linjannut, että kuntoutus jää toistaiseksi Kelan vastuulle, eikä kuntoutusvastuun siirtoa arvioida kuin aikaisintaan vuonna 2025.
3.3.2022 tehty sote-ministerityöryhmän linjaus vaikuttaisi olevan ristiriidassa parlamentaarisen mietinnön kanssa. Eduskunnan alaisen parlamentaarisen valmistelun tulee ohjata valtioneuvoston toimintaa, ei toisin päin. Kuntoutusyrittäjät vaatii sote-ministerityöryhmää noudattamaan parlamentaarisesti tehtyä linjausta, ja vahvistamaan linjauksen ja siihen liittyvien aikataulujen noudattamisen myös sote-uudistuksen täytäntöönpanossa.
Huoli kuntoutuspalveluiden jatkuvuudesta on suuri
Kelan kuntoutus perustuu kuntoutujan subjektiiviseen oikeuteen saada Kelan kuntoutuslaissa säädettyä palvelua. Kela huolehtii riittävästä palveluntuottajien määrästä kilpailuttamalla palvelut säännöllisesti, jonka lisäksi Kela tekee tarvittaessa täydennyshankintoja. Kelan kilpailutus kausille 2023-2026 on tälläkin hetkellä käynnissä.
Hyvinvointialueille siirrettynä kuntoutuspalvelut toteutuisivat terveydenhuoltolain 29 §:n pohjalta tai samankaltaisella menettelyllä. Tällä hetkellä kuntien kyky kuntouttaa kuntalaisia edes voimassa olevan lain mukaisilla palveluilla on parhaimmillaankin erittäin vaihteleva. On olemassa suuri riski, että kuntoutukseen tällä hetkellä erittäin kustannustehokkaasti suunnattuja voimavaroja käytetään hyvinvointialueiden muiden terveyspalveluiden täydentämiseen, jolloin kuntoutus laiminlyödään.
Kelan etuutena myöntämään subjektiivisena oikeutena tuotettuun palveluun perustuva järjestelmä ei ole virheetön, mutta kuntoutuksen saralla se on tällä hetkellä parasta, mihin suomalainen kuntoutusjärjestelmä pystyy. Nykyisten kuntapohjaisten kuntoutuspalveluiden osalta ei voida todeta samaa. Kuntapohjaiset järjestelmät eivät ole kyenneet myöskään tuottamaan lähipalveluita samalla kustannustehokkuudella kuin Kelan kilpailuttamat kuntoutuspalvelut.
Toimivaa Kelan kuntoutusjärjestelmän siirtoa hyvinvointialueille ei pidä edes arvioida parlamentaarisen työryhmän linjauksen mukaisesti ennen vuotta 2025. Hyvinvointialueet kohtaavat ensimmäisinä vuosina paitsi paineita toiminnan siirrosta uusille harteille, myös jatkuvasti kasvavasta hoitotarpeesta, johon vastaamiseen on alati suppeammat resurssit. Hyvinvointialueilla on täysi työ suoriutua edes terveydenhuoltolain 29 §:n mukaisista terapioista. Näin ollen lisätehtävien osoittaminen, edes pilottien kautta, olisi erittäin riskialtis askel suomalaisen kuntoutusjärjestelmän uudistamisessa.
Kelan korvaaman tutkimuksen ja hoidon sv-korvaus on edullinen työkalu – sitä pitää ennemmin laajentaa kuin supistaa
Kelan korvaama tutkimus ja hoito on esimerkki toimivasta järjestelmästä, joka on paitsi kustannustehokas, myös täysin valmis. Erityisesti kalliiksi osoittautuneita uusia tietojärjestelmäinvestointeja ei enää tarvita. Sairausvakuutuslain mukainen tutkimuksen ja hoidon korvausjärjestelmä on valmis niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella. Ennakoimattomien massiivisten tietojärjestelmäkustannusten ja -epäonnistumisten aikana tätä seikkaa ei voi jättää huomiotta.
Kela-korvausten täydellinen alas ajaminen edes osittain tutkimuksen ja hoidon osalta olisi erittäin vahingollista, sillä tällöin saatava säästö olisi suhteellisen pieni, mutta menetys erityisesti tietojärjestelmäintegraatioiden osalta erittäin suuri.
Kuntoutusyrittäjät pitää sv-korvausta tärkeänä tulevaisuuden työkaluna, joka on otettava käyttöön myös hyvinvointialueiden rahoituksen ohjaukseen. Hyvinvointialueet voivat itsemaksavien yksityisten asiakkaiden määrää lisäämällä säästää hupenevia resurssejaan perusterveydenhuollon vahvistamiseen. Kelan sv-korvauksen poistamiselle ei ole mitään taloudellisesti kestäviä perusteita, sillä sen puitteissa asiakas pääsee hoitoon ja saa pienen, noin 10 prosentin korvauksen hoidosta, mutta vastaa itsenäisesti noin 90 % omista hoitokustannuksistaan.
Sv-korvauksella on myös tärkeä hoitoon ohjaava rooli: pienikin kannustin houkuttelee asiakkaita hoitamaan vaivojaan, sen sijaan että ne jäisivät hoitamatta, ja rasittaisivat pahentuessaan työ- ja toimintakykyä.