Hyvinvointialueet
Vaikutamme vuonna 2023 aloittaviin uusiin hyvinvointialueisiin ja niiden aluevaltuustoihin laajasti kuntoutuksen ja yrittäjyyden puolesta.
Aluevaltuustoilla on myös mahdollisuus hyödyntää alueellisia yrittäjävaikuttajia valtuustotyössään. Löydät listan alueellisista yrittäjävaikuttajista täältä.
Vaikutamme hyvinvointialueille seuraavilla viesteillä (klikkaa lukeaksesi tarkemmin):
1. Kuntoutujan oikeus valita palveluntuottaja
2. Palveluseteli on helpompi korjata kuin kilpailutus
3. Ostopalveluvaltuutus on saatava asiakastietojärjestelmiin – helpottaa palvelusetelin käyttöä
4. Yrittäjiä kuultava soten järjestämisessä – palveluntuottajaraati käyttöön
5. Palveluohjauksen on oltava nopeaa ja neutraalia – palvelutarpeen arviointi erilleen kaikesta tuotannosta
1. Kuntoutujan oikeus valita palveluntuottaja
Asiakkaan valinnanvapaus on arvo ja osa asiakkaan itsemääräämisoikeuden tukemista.
Valinnanvapaus on keino sitouttaa asiakkaat kuntoutukseen. Se edesauttaa palveluntuottajien välistä kilpailua sekä laadulla että esimerkiksi palvelusetelin sallimissa rajoissa myös hinnalla. Asiakkaan valinnanvapaus on toteutettava siten, että sillä turvataan asiakkaan lähipalveluiden saanti. Asiakkaan kaikkien valintojen on oltava hyviä ja ennalta seulottuja, jolloin valinnanvapauden täysimääräinen toteuttaminen edellyttää valinnanvapaustavoitteiden huomioimista ennen sopimusten laatimista palveluntuottajien kanssa.
Asiakkaan valinnanvapauteen kuuluu paitsi mahdollisuus valita itselleen sopivista lähialueen hyvistä palveluntuottajista, myös vapaus jättää päätös tekemättä. Usein asiakkaat, joiden tarttumapinta esimerkiksi kuntoutukseen voi olla ohuempi, eivät ole välttämättä halukkaita käyttämään heille annettua valinnanvapautta. Tällöin asiakkaalla on aina oltava mahdollisuus mennä yksinkertaisesti hoitoon myös neutraalin kolmannen osapuolen osoittamalle palveluntuottajalle. Asiakkaan halu käyttää valinnanvapauttaan voi kuitenkin herätä myöhemmin palveluntuotannon jo alettua, jolloin sopimuksissa on huomioitava asiakkaan sujuva siirtyminen palveluntuottajalta toiselle.
Valinnanvapaus on helpoiten järjestettävissä tyypillisesti palvelusetelipalveluissa. Palveluseteliin kuuluu asiakkaan ja palveluntuottajan välillä tehty sopimus, joka edellyttää siis palveluntuottajan valintaa. Palvelusetelipalveluissa merkittävää on, että palveluntuottajia saadaan alueelle riittävän paljon, jotta valittavaa myös syntyy. Palvelusetelipalveluntuottajien määrässä yksi merkittävä tekijä on palvelusetelistä maksettava hinta: erityisesti lapsille ja alaikäisille tarjottavissa palveluissa, joissa palvelusetelin omavastuuosuuden tulee olla nolla euroa. Hyvinvointialueen on siis tarkkailtava palveluntuottajien määrää alueittain, sekä varauduttava erityisesti palvelusetelin alueelliseen hinnoitteluun, jolla säädellään palveluntuottajien määrää alueella. Suurempi hinta houkuttelee palveluntuottajia, kun taas runsaassa tarjontatilanteessa myös palvelusetelin hinnoittelun korjaaminen alaspäin voi olla mahdollista, mikäli hinnoittelu osoittautuu virheelliseksi.
Kilpailutetuissa palveluissa asiakkaan valinnanvapauden turvaaminen edellyttää paitsi selkeitä ja avoimia asiakkaan valintakriteerejä (onko valinnanvapauden rajana kenties kunta, kuntaryhmä vai koko hyvinvointialue) myös palveluntuottajien sopivan määrän varmistamista kullekin alueelle. Soveltuvan valinnanvapausalueen koko määräytyy sen perusteella, miten palveluntuottajia on kullakin alueella saatavilla. Käytännössä tämä saattaa tarkoittaa sitä, että kilpailutuksessa hankintarajaa voidaan joutua euroissa nostamaan hieman tavallista korkeammalle, jotta valittavia palveluntuottajia saadaan asiakkaille sopiva määrä.
Valinnanvapaus ei ole järjestäjälle maksuton, mutta hyvin ennalta suunniteltuna se ei ole myöskään kallis toteuttaa. Valinnanvapauden kannalta pahimpia kompastuskiviä ovat suuret kilpailutettavat kokonaisuudet, liian tiukalla hinnoittelulla toteutettu hankintapolitiikka tai palvelusetelin minimikriteerit, jotka rajaavat osallistuvien palveluntuottajien määrän pieneksi. Huonoin mahdollinen esimerkki valinnanvapaudesta kilpailutuksen yhteydessä on palveluntuottajien avaaminen asiakkaalle kilpailutuksen perusteella määritellyn halvimman hinnan mukaisessa järjestyksessä. Tällaisessa menettelyssä asiakkaan valinnanvapaudelle ei anneta mitään arvoa, vaan palveluntuottajan valinta määräytyy puhtaasti järjestäjälle aiheutuvien suorien kustannusten mukaisena. Menettely on onneksi nykyään jo poistumassa.
Asiakkaan valinnanvapaus on siis arvo ja osa asiakkaan itsemääräämisoikeuden tukemista. Erityisen merkittävä vaikutus asiakkaan itsemääräämisoikeudelle valinnanvapaudella on silloin, kun asiakkaan kuntoutustarve on pitkäaikaista, eikä kuntoutuksesta aiheutuvien kustannusten osoittaminen asiakkaalle itselleen ole välttämättä tämän omista tuloista johtuen realistista.
2. Palveluseteli on helpompi korjata kuin kilpailutus
Kuntoutus soveltuu palvelusisältönsä puolesta hyvin palvelusetelin käyttökohteeksi.
Hankintalain mukainen kilpailutus sulkee markkinat määräajaksi. Tuona aikana uusia palveluntuottajia ei tule, ja markkinoilta poistuvien palveluntuottajien määräkin on varsin pieni. Kilpailutus soveltuu erityisen hyvin sellaisille markkinoille, joissa ostettavien palveluiden määrä on vakiintunut ja palveluntuottajia on hyvin saatavilla. Erityisen ongelmallisia kilpailutukset ovat silloin, kun palveluntuottajien hankinta menee ennakoimattomalla tavalla vikaan: tarjouksia ja sitä myötä palveluntuottajia saadaan liian vähän, tai kilpailutettu laatu on ollut tavoiteltua heikompi, koska pisteyttämisessä tai vähimmäiskriteerien määrittelyssä on epäonnistuttu. Erityisen haasteellisia kilpailutukset ovat silloin, kun palveluita hankitaan uusille ja laajoille alueille, kuten hyvinvointialueille. Kilpailutusten osalta onkin syytä edetä korostetun varovaisesti. Jos palveluntuottajien määrästä on epävarmuutta, on palveluseteli syytä säilyttää vähintäänkin rinnalla.
Palvelusetelin tapauksessa virheiden korjaaminen on järjestäjälle helpompaa. Palvelun sisältöön tehtävät muutokset voidaan saattaa voimaan esimerkiksi sääntökirjaan tehtävillä muutoksilla, jotka tulevat voimaan kuuden kuukauden kuluessa sääntökirjan uudistamisesta. Kilpailutuksen tapauksessa olemassa olevia sopimuksia ei voi purkaa sisältövirheen perusteella, jolloin järjestäjä on sidottu hankintaansa jopa useiksi vuosiksi. Kilpailutuksen osalta virheiden korjaus rajoittuu lähinnä täydennyskilpailutukseen, mutta täydennyskilpailutukset ovat juridisesti ongelmallisia, mikäli niillä saatetaan esimerkiksi uudet ja vanhat palveluntuottajat eriarvoiseen asemaan. Palvelusetelin osalta muutos tulee voimaan kaikille palveluntuottajille heti, ja järjestelmä myös säilyy koko palvelusetelin käytön ajan kaikille palveluntuottajille avoimena.
Palveluseteli on erityisen tehokas hankintakeino palveluissa, joiden tuottaminen ei vaadi suuria kertainvestointeja määräajalle, kuten uusien rakennusten rakentamista. Kuntoutus soveltuu palvelusisältönsä puolesta hyvin palvelusetelin käyttökohteeksi. Palveluseteli voi olla myös keino lisätä palveluntuottajia silloin, kun määräaikaisen kilpailutuksen tapauksessa jouduttaisiin odottamaan sopimuskauden päättymistä.
3. Ostopalveluvaltuutus on saatava asiakastietojärjestelmiin – helpottaa palvelusetelin käyttöä
Ostopalveluvaltuutuksen käyttöönotto helpottaa tietojen reaaliaikaista käyttöä kaikkialla, missä asiakasta ikinä hoidetaankin.
Ostopalveluvaltuutus on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetun lain (ns. asiakastietolaki) edellyttämä ominaisuus, jolla palvelusetelipalveluntuottaja tekee hyvinvointialueen rekisterinpitoon kuuluvat potilasasiakirjamerkinnät suoraan Kanta-arkistoon käyttäen tähän omaa potilastietojärjestelmäänsä.
Ostopalveluvaltuutus eli toisen puolesta tehtävä potilastietojen kirjaaminen Kanta-arkistoon toisen y-tunnuksen, kuten hyvinvointialueen alaisuuteen, edellyttää tätä varten rakennettua tukea sekä yksityiseltä palveluntuottajalta että tämän toimeksiantajalta, julkiselta terveydenhuollon järjestäjältä.
Ostopalveluvaltuutuksen käyttöönotto helpottaa tietojen reaaliaikaista käyttöä Kanta-palveluiden kautta kaikkialla, missä asiakasta ikinä hoidetaankin. Toisen rekisteriin suoraan tehtävät merkinnät vähentävät myös tarvetta siirtää tietoja sähköpostitse tai postitse, ja sillä on siten myös tietoturvaa kohentava vaikutus, kun virheille alttiita lähetystapahtumia on vähemmän.
Lisätietoja ostopalveluvaltuutuksesta löytyy Kanta.fi:n ammattilaisille tarkoitetulta erilliseltä ostopalveluvaltuutus-sivulta.
4. Yrittäjiä kuultava soten järjestämisessä – palveluntuottajaraati käyttöön
Jatkuva matalan kynnyksen avoin vuoropuhelu on omiaan auttamaan osapuolia ymmärtämään toistensa tarpeita ja kehittämään yhdessä niihin ratkaisuja.
Palveluiden tehokas järjestäminen edellyttää jatkuvaa vuoropuhelua järjestäjän, tuottajan ja asiakkaiden välillä. Asiakasraatien ja palautekanavien lisäksi palveluntuottajien ja järjestäjien väliselle keskustelulle tulee järjestää oma säännöllinen ja avoin foorumi, jossa palveluntuottajat ja järjestäjä voivat tuoda esille erilaisia palveluntuotantoon liittyviä ongelmia ja kehitysehdotuksia matalalla kynnyksellä.
Avoimen keskustelun tarve korostuu erityisesti muutostilanteissa ja palvelutuotantoa käynnistettäessä. Jatkuva matalan kynnyksen avoin vuoropuhelu on kuitenkin omiaan auttamaan osapuolia ymmärtämään toistensa tarpeita ja myös kehittämään yhdessä niihin ratkaisuja.
Keskustelujen käynnistämisessä kannattaa olla yhteydessä paikalliseen yrittäjäjärjestöön, mutta myös jo nykyisten palveluntuottajarekisterien avulla voidaan muodostaa palveluntuottajaraateja.
5. Palveluohjauksen on oltava nopeaa ja neutraalia – palvelutarpeen arviointi erilleen kaikesta tuotannosta
Palvelun järjestäjän on kerrottava potilaalle kaikista eri hyvinvointialueella käytössä olevista hoitovaihtoehdoista, kuten palvelusetelistä, omasta tuotannosta ja ostopalveluista.
Kuntoutujalla on potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 5 §:n mukaisesti oikeus saada tietoa paitsi terveydentilastaan ja hoidon merkityksestä, myös eri hoitovaihtoehdoista, niiden vaikutuksista ja muista omaan hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä hoidosta päätettäessä. Näiden päätösten osalta on edettävä samaisen lain 6 §:n mukaisesti potilaan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen.
Käytännössä Valvira tulkitsee potilaslakia siten, että palvelun järjestäjän on kerrottava potilaalle kaikista eri hyvinvointialueella käytössä olevista hoitovaihtoehdoista, kuten palvelusetelistä, omasta tuotannosta ja ostopalveluista. Näin siis riippumatta siitä, tarjotaanko kyseiselle asiakkaalle juuri palveluseteliä, omaa palvelutuotantoa vai ostopalvelua. Potilaalla on oikeus ilmaista tiedonsaannin jälkeen mielipiteensä hänelle kaavailluista hoitovaihtoehdoista ja pyytää palveluseteliä, mikäli sellainen hänen hoitotarpeeseensa soveltuu.
Palveluntuotannon on siis oltava potilaan tiedonsaannin kannalta neutraalia. Jos kuntoutujalle ei esimerkiksi anneta palveluseteliä vaikka tämä sellaiseen olisi halukas, tulee päätös perustella kuntoutujalle.
Käytännössä hyvinvointialueella on siis velvollisuus perustella palvelusetelin myöntämättä jättäminen, mikäli se näin toimii esimerkiksi turvatakseen ensisijaisesti oman palvelutuotantonsa.
Palveluntuottajan tarpeet edellä tapahtuva järjestäminen ei ole kuitenkaan asiakkaan kannalta neutraalia, eikä se usein myöskään edesauta asiakkaan nopeaa hoitoon pääsyä. Palveluntuottajan on siis syytä eriyttää palvelutarpeen arviointi palvelutuotannosta, ja yhdessä asiakkaan kanssa tämän itsemääräämisoikeutta kunnioittaen pyrkiä ratkaisuun siitä, miten asiakkaan jatkohoito järjestetään.
Käytännössä tämä tarkoittaa kaksivaiheista palvelun järjestämistä. Ensi vaiheessa todetaan palvelun tarve ja esimerkiksi tarvittavat hoidot, jonka jälkeen käydään asiakkaan kanssa läpi hoidon toteuttaminen joko omana palvelutuotantona tai asiakkaan tilanteesta riippuen palvelusetelinä tai ostopalveluna.
Palvelutarpeen arvioinnin ja tuotannon eriyttäminen toisistaan on olennainen osa paitsi tehokkuutta, myös asiakkaan itsemääräämisoikeuden ja valinnanvapauden arvojen turvaamista. Palvelutarpeen arvioinnin jälkeen hoidon järjestämisessä on edettävä asiakkaan tarpeet edellä, käytettävissä olevien omien tai ulkopuolelta hankittujen resurssien mukaisesti, mutta ei kuitenkaan pelkästään oman palveluntuotannon ehdoilla.
Toisinaan asiakkaan palvelutarve voidaan tyydyttää myös siten, että asiakas ostaa yksityisesti palveluitaan, mikäli hyvinvointialueen kyky järjestää asiakkaan tarvitsemia palveluita on joko tilapäisesti tai pidempiaikaisesti heikentynyt. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että julkisen terveydenhuollon lääkäri kirjoittaa esimerkiksi asiakkaalle lähetteen Kelan korvaamaan fysioterapiaan.