Kategoriat
marraskuu 21, 2018

Aalto-yliopiston raportin vaikutus toteutettuun kilpailutukseen

Kelan keskustelutilaisuus 20.11.2018 / Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kilpailutus 2018

Onko kuntoutujilla enää oikeutta laadukkaaseen, vaikuttavaan kuntoutukseen?

Aalto-yliopiston taloustieteen työryhmän tekemä raportti (Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen hankinta – Kela 2017, Kommentteja hankintojen suunnittelua varten) näyttää toimineen ohjeena kevään kilpailutuksen kriteereissä ja 80 % hinta / 20 % laatu -malliin siirtymisessä. Käytännössä vain hinnalla oli merkitystä, sillä Kelan aiemman, palvelunlaatua tiukasti ohjanneen standardin sijaan Kela pudotti riittävän laadun määritelmän nyt perustasolle. On vaikea nähdä, miten 80:20 hinta-laatu -painotus voisi edistää Kelan ilmaisemia hankintojen tavoitteita, jotka ovat ”riittävä saavutettavuus, erinomainen laatu, asiakkaan valinnanvapaus ja kustannustehokkuus”. Hinta edellä -malli väistämättä rappeuttaa laadun, kaventaa oleellisesti asiakkaan valinnanvapautta ja jättää huomiotta kokonaistaloudellisuuden – esimerkkinä matkakustannusten nousu, joka on monissa tapauksissa kymmenkertaisesti terapian hinnassa ”säästettyä” euromäärää suurempi.

Kuntoutusyrittäjien näkemys on, että Aalto-yliopiston raportissa ei ymmärretty vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen substanssia ja että ohjeistus siksi johti Kelan kilpailutuksen epäonnistumiseen, jonka seurauksena nyt ilman sopimusta jääneet palveluntuottajat irtisanovat henkilöstöään ja myyvät yrityksiään. Samaan aikaan erityisosaamiseen tukeutuneet ja pitkiä asiakassuhteita vaalineet kuntoutujat ovat hätääntyneitä kuntoutuksensa tulevaisuudesta.

Nostamme tässä esityksessä Aalto-yliopiston raportista muutamia kohtia tarkempaan käsittelyyn.

Raportin mukaan ”hankintamenettely ei kannusta tuottajia kilpailemaan hinnoilla” (sivu 1) eikä ”kuluttajia aktiivisuuteen” (sivu 1). Raportin mukaan ”kuluttajien voimakkaampi aktiivisuus pakottaisi tuottajat nykyjärjestelmässä laatukilpailuun” (sivu 10).

Kuntoutusyrittäjät muistuttaa, että ”kuluttajat” tässä kilpailutuksessa ovat vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta tarvitsevia vaikeavammaisia ja pitkäaikaissairaita ihmisiä.Minkä muun asiakasryhmän kohdalla voitaisiin toimia näin: jopa kehottaa ihmisiä itselleen elintärkeässä palvelussa valitsemaan halvempia palveluita laadun ja erikoisosaamisen kustannuksella? On surullista todeta, että Kelan menettely tuo ikävästi mieleen huutolaisajat: kuka ottaisi hoitaakseen halvimmalla nämä erityistä huolenpitoa tarvitsevat ihmiset?

Raportin mukaan ”mallin laatupisteytys kannustaa tuottajia tekemään investointeja, joilla ei ole selvää tehokkuusperustelua” (sivu 1) ja että ”on mahdollista, että tuottaja esimerkiksi yli-investoi tiloihin saadakseen Kelan kilpailutuksessa paremmat laatupisteet” (sivut 9 – 10). Kuntoutusyrittäjät muistuttaa, että yritykset ovat osallistuneet kilpailutuksiin tarkasti juuri niiden ehtojen mukaisesti, jotka Kela on kulloinkin kilpailutuksille määritellyt. Lisäksi yritysten on pitänyt kehittää toimintaansa koko ajan niin, että ne ovat täyttäneet Kelan lääkinnälliselle kuntoutukselle asettaman vaativan standardin, joka on edellyttänyt mm. jatkuvaa kouluttautumista. Haasteena kulloisessakin kilpailutuksessa on ollut se, etteivät yrittäjät ole voineet ennakoida tulevan standardin vaatimuksia vaan investointeja on pitänyt arvailla edellisten kausien perusteella. Reilumpaa olisi Kelalta ollut, että uusi standardi/palvelukuvaus olisi julkaistu esim. 6 kuukautta ennen kilpailutuksen alkua, jotta yrittäjät voisivat palvelukuvauksen vaatimuksiin varautua.

Raportin mukaan nykyistä mallia on korjattava niin, että ”tuottajia pudotetaan rohkeammin voittavien tarjousten joukosta”(sivu 2). Lisäksi mainitaan, että ”tarjouksista on hylätty hinta-laatuperustein häviävän pieni osuus. Maksettujen hintojen vaihteluväli on pienelläkin maantieteellisellä alueella suurta” (sivu 9)Ja vielä: ”Nykyjärjestelmän suurin ongelma on se, että tuottajat eivät joudu kilpailemaan keskenään hinnalla, vaan hankintatapa kannustaa tuottajia tarjoamaan merkittävästi tuotantokustannukset ylittäviä hintoja. Kela on hyväksynyt tuottajilta kolmen edellisen hankinnan aikana lähesmitä tahansa hintoja” (sivut 9 -10). Lisäksi raportti väittää, että ”tarjousten hylkääminen tuottaisi vuosittain miljoonasäästöt” (sivu 15).

Kuntoutusyrittäjien näkemys on, että palveluntuottajien syyllistäminen mahdollisista hankkijan huonoista toimintamalleista ei ole oikein ja että taloustieteilijöiden väittämät hintamekanismeista ja ”tuotantokustannukset merkittävästi ylittävistä hinnoista” ovat virheellisiä. Lisäksi raportissa on virheellistä tietoa esim. kotikäyntien laskentaperustekerroin on raportissa laskettu 1.3% mukaan, kun oikea luku on 1.25%

Kuntoutusyrittäjät korostaa, että vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta tarvitseville ihmisille tuotetaan heidän terveytensä, hyvinvointinsa ja elämänlaatunsa turvaamiseksi välttämättömiä ja korkeaa erikoisosaamista vaativia, laillistettujen terveydenhuollon ammattihenkilöiden tuottamia kuntoutuspalveluja.

Lain Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista 10 §:n mukaan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapioiden tulee perustua hyvään kuntoutuskäytäntöön ja erityisasiantuntemukseen. Lisäksi hankintalain 108 § edellyttää erityisasiantuntemuksen turvaamistahankinnoissa.

Onko niin, että erityisasiantuntemusta ei enää tarvita, kun lyhytnäköiset ”säästöt” asetetaan kuntoutujien tarpeiden edelle? Kun pitkään rakennetut, luottamukseen ja kuntoutujan tuntemiseen perustuvat asiakassuhteet katkaistaan, ”säästöt” kuntoutuksessa tulevat lopulta kalliiksi sekä euroissa että inhimillisessä kärsimyksessä mitattuina.

Raportin mukaan hankintamenettelyä pitäisi korjata siten, että ”hyväksytään tarjouksista ainoastaan edullisimmat, jolloin tuottajille syntyy kannuste alentaa hintojaan” (sivu 20). Lisäksi ”hyödynnetään asiakkaiden valintaa laadun takaajana, jolloin vähimmäisstandardin ylittävistä laatukomponenteista voidaan luopua ja siirtyä voimakkaammin hinnalla tapahtuvaan kilpailuun. Aktivoidaan asiakkaita palveluntarjoajan vaihtamisessa, jolloin tuottajat saadaan kilpailemaan laadulla” (sivu 20). Vieläpä näin: ”kuluttajaa palkittaisiin halvemman tuottajan valinnasta joko suoraan tai välillisesti” (sivu 21).

Kuntoutusyrittäjät on huolissaan. Onko vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta tarvitsevilla ihmisillä enää oikeutta laadukkaaseen, vaikuttavaan kuntoutukseen?

Kuntoutusyrittäjät vaatii edelleen, että kilpailutuksen osalta hankintaoikaisu toteutetaan laajentamalla hyväksyttyjen tarjousten joukkoa, jotta valittujen palveluntuottajien määrä riittää kattamaan todellisen palvelutarpeen ja valituksi tulee riittävä määrä palveluntuottajia, joilla on erityisasiantuntemusta erilaisten vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaiden tarpeisiin. Hankintaoikaisu on toteutettava kaikissa vakuutuspiireissä ja terapioissa samojen periaatteiden mukaisesti.

 

Leila Salonen, toiminnanjohtaja, Suomen Kuntoutusyrittäjät ry
leila.salonen@kuntoutusyrittajat.fi  p. 040 7498706

Juhani Saarinen, varatoiminnanjohtaja, OTM, Suomen Kuntoutusyrittäjät ry
juhani.saarinen@saarinenlaw.fi, 040 7238928

Susanna Antikainen, kehitysjohtaja, fysioterapeutti, Suomen Kuntoutusyrittäjät ry
susanna.antikainen@kuntotusyrittajat.fi


Kategoriat