Lainsäädäntö ei edellytä kouluilta ovimaksua

Lainsäädäntö ei edellytä kouluilta ovimaksua – kuntalaisia on johdettu vastauksilla harhaan

Kuntoutusyrittäjien tietoon on tullut, että Kotkan kaupunki on perustellut kuntalaiselle terapeuteilta perittävää ovimaksua (kts. kantelu ja siihen liittyvä vastaus) yritysten välisten markkinahäiriöiden ehkäisemisellä. Kysyimme asiasta EU:n komissiolta. Komissio ei ottanut tapaukseen nimenomaista kantaa, mutta vastauksesta voi päätellä, että mitään korjattavaa markkinahäiriötä ei tässä tapauksessa ole, vaikka erillistä tilavuokraa ei terapeuteilta perittäisikään.

Vaikka markkinahäiriötä olisi syntynytkin, on erillisen ovimaksun vaatiminen näin syntyvän häiriön korjauskeinona erittäin kyseenalainen.

Kysyimme asiasta Kotkan kaupungilta, ja kaupunki peruuttelikin heti kuntalaiselle antamastaan vastauksesta, että ei sillä (väitetysti laittomalla valtiontuella) itse asiassa ollutkaan terapeuteilta perittävän tilavuokrapäätöksen kannalta merkitystä.

Miksi kuntalaiselle annetussa vastauksessa sitten vedottiin Kotkan kaupungin toimesta seikkaan, jolla ei ole asian kannalta merkitystä heidän omankaan näkemyksen mukaan? Kuntoutusyrittäjien juristin arvaus on yhtä hyvä kuin kenen tahansa muunkin, mutta oman kokemukseni mukaan satuilu alkaa yleensä siinä vaiheessa, kun asia-argumentteja ei ole, ja todellinen syy on jotain muuta, kuin mitä ollaan valmiita ääneen sanomaan. Niin voi olla myös tässäkin tapauksessa.

Kiellettyjen valtiontukien ytimessä on yritysten välisen kilpailun vääristäminen

Keskeinen oikeudellinen kysymys on, vääristääkö mahdollinen tuki (kuten lakisääteisen terapeutin maksuton oppilaitoksen tilojen käyttö) jäsenvaltioiden välistä kauppaa tai kilpailua, eli miten se vaikuttaa yritysten markkinoihin.

Olettaen, että hinta tiloista on sama kaikille samoilla markkinoilla toimiville yrityksille, ei kiellettyä valtiontukea, eli yksittäisten yritysten perusteetonta suosimista, pitäisi syntyä.

Ollakseen markkinoita vääristävää, tulee tuen suuruden olla yli ns. de minimis -tuen alarajan, eli yli 300 000 euroa. Kotkan budjetointi tilamaksuille oli joitain tuhansia euroja vuodessa, joten huoli tämän rajan ylittymisestä ei liene ollut todellinen. Ehkä sen vuoksi tästä perusteesta myös pakiteltiin hyvin nopeasti, kun vastauksen saajana olikin kuntalaisen sijaan juristi.

Terapeuttien tilankäytön markkinahinnan hakeminen on hankalaa, koska peruskoulut ovat pääosin kuntien monopoleja, jolloin terapeutin käyttämälle luokkatilalle ei synny luonnollisia markkinoita. On siis vaikea nähdä, mikä se markkinahäiriö EU-tasolla olisi, joka tilavuokrista tai vuokrattomuudesta yrityksille aiheutuisi, tai miten tätä haittaa Kotkan asettamalla nimellisellä tilavuokralla tai ovimaksulla edes ehkäistäisiin.

Itse peruskysymystä de minimis -tuesta ei tilavuokran periminen muuta mitenkään. Kunta joutuu arvioimaan mahdollisen tuen olemassaolon ja laillisuuden aina riippumatta siitä, peritäänkö tilasta vuokraa tai ei.

Siksikään emme oikein ymmärrä, miksi tätä asiaa on kuntalaisille terapeuttien tilavuokrien perusteeksi edes tarjottu.

Kuntoutusyrittäjien kysymys EU:n komissiolle ja siihen saatu vastaus

Hei!

Kysymykseni koskee kuntien mahdollista de minimis -tukea.

Suomessa kuntien vastuulla on järjestää lasten perusopetus. Vastaavasti Suomen valtion vastuulla on järjestää lapsille heidän tarvitsemaansa kuntoutusta, kuten fysio-, toiminta tai puheterapiaa. Usein lasten kuntoutus on ratkaistu myöntämällä lapsille Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuus. Kuntoutusetuus annetaan usein lapsen arkiympäristössä lähellä lapsen haasteita, joka tyypillisesti kouluikäisellä lapsella on koulu. Sekä perusopetus että kuntoutus ovat lapselle Suomessa lakisääteisiä etuuksia (Perusopetuslaki ja Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista). Kansaneläkalaitoksen järjestämän terapian toteuttavat yksityiset terapeutit Kelan noin neljän vuoden välein suorittaman valtakunnallisen kilpailutuksen ja sopimusten perusteella.

Osassa perusopetuksen järjestämisvastuussa olevissa kunnissa on herännyt huoli siitä, pitääkö terapeutilta periä koulun tilojen käytöstä lakisääteisen kuntoutuksen toteutuksessa erillinen tilojen käyttömaksu, jotta maksutonta tilojen käyttöä ei katsottaisi seurattavaksi de minimis -tueksi (komission asetus (EU) 2023/2831).

Kysymys kuuluu, onko kunta velvollinen perimään tiloista käyttömaksun, jotta kyse ei olisi seurattavasta de minimis -tuesta tai kielletystä valtiontuesta?

Kerrottakoon taustaksi, että osa kunnista perii tiloistaan hinnaston mukaisia käyttömaksuja muilta tilojen käyttäjiltä, kuten liikuntaa tarjoavilta yhdistyksiltä.

Terapian tapauksessa tilat eivät ole kuitenkaan pääosassa, vaan se, missä lapsi arjessaan yleensä on, jotta tätä voidaan kuntouttaa erityisesti lasta koskevissa arjen haasteissa lapsikohtaisen kuntoutussuunnitelman mukaisesti. Lapsia kuntoutetaan koulun ohella myös päiväkodissa, kotona ja erikseen terapeutin vastaanotolla, kulloinkin missä lapsen kuntoutustavoitteisiin pääsy sitä vaatii. Juridisesti arkeen kuuluvan terapiapaikan järjestäminen on lapsen huoltajien vastuulla.

Tilojen käyttö kouluissa järjestettävässä terapiassa vaihtelee lapsikohtaisesti. Joskus terapeutti tulee mukaan oppitunnille, joskus tämä kuntouttaa lasta käytävällä, toisessa luokkahuoneessa tai koulussa muuten. Terapiaa annetaan lapselle joko kahden kesken tai erityisesti sosiaalista käyttäytymistä koskevassa terapiassa yhdessä ikätoverien kanssa.

Terveisin,

Juhani Saarinen

Suomen Kuntoutusyrittäjät ry:n juristi

EU:n komission Europe Direct -palvelun antama vastaus

Arvoisa herra Saarinen,

Kiitos yhteydenotostasi Europe Direct keskustietopalveluun.

Haluamme ilmoittaa, että Euroopan unionin yleisenä tiedotuspalveluna vastaamme kysymyksiin, jotka koskevat EU:ta, sen toimintaa ja toimielimiä. Emme voi antaa EU:n kilpailuoikeuden oikeudellisia tulkintoja, mutta voimme ohjata sinut asiaankuuluvien oikeudellisten periaatteiden, toimivaltaisten viranomaisten ja ohjeiden lähteiden pariin.

Toimenpide katsotaan valtiontueksi, jos se tarjoaa valikoivaa taloudellista etua, se johtuu valtiosta ja rahoitetaan valtion varoista, se vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Vaikka valtiontuki on yleisesti kielletty, poikkeuksia tehdään, kun tuki palvelee yhteistä etua, kuten yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa (GBER) on määritelty ja sovelletaan esimerkiksi matkailualaan. Euroopan komissio valvoo näiden sääntöjen noudattamista varmistaakseen niiden oikeudenmukaisen soveltamisen koko EU:ssa.

Valtiontuki voi antaa yrityksille epäoikeudenmukaisen kilpailuedun, joten sitä säännellään tiukasti, ellei se edistä taloudellista kehitystä. Rakenneuudistusjakso – vaikeuksissa olevien yritysten pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamiseksi tarvittava määräaika – määräytyy Euroopan komission tai tuen myöntävän viranomaisen toimesta.

Lisäksi on vahvistettu, että 1.1.2024 alkaen sovelletaan 300 000 euron enimmäismäärää, joka kattaa kolme vuotta ennen tuen myöntämistä.

Lisätietoja on saatavilla osoitteissa https://ec.europa.eu/competition-policy/state-aid_en (mahdollinen konekäännös suomeksi) ja https://ec.europa.eu/competition-policy/state-aid/state-aid-overview_en (mahdollinen konekäännös suomeksi)

Huomaa, että Euroopan komissio valvoo tämänkaltaista tukea. Jos tiedät sääntöjä rikkovasta valtiontuesta, voit ilmoittaa siitä verkossa: https://europa.eu/youreurope/business/selling-in-eu/competition-between-businesses/anti-competitive-behaviour/index_fi.htm

Toivomme että näistä tiedoista on sinulle hyötyä. Olemme luonnollisesti käytettävissäsi, mikäli sinulla on lisää kysyttävää Euroopan Unionista, sen toiminnasta tai instituutioista.