Milloin hoivakoti saa luovuttaa asiakkaan tietoja terapeutille?
Milloin hoivakoti saa luovuttaa asiakkaan tietoja vierailevalle terapeutille?
Toisinaan hoivakodissa tai muussa autetussa asumisympäristössä asuva täysi-ikäinen kuntoutuja tarvitsee kuntoutusta, mutta hänellä ei syystä tai toisesta ole kykyä luovuttaa itsestään hoidon kannalta tarpeellisia tietoja kuntouttajalle. Tällaisia tietoja voivat olla nimi, kotiosoite, henkilötunnus sekä mahdollisia sairauksia koskevat kuntoutuksen kannalta tarpeelliset tiedot. Tällöin erityisesti itse maksavia asiakkaita hoitavien terapeuttien on pyydettävä tiedot joko Kanta-arkistosta, tai mahdollisesti asiakasta hoitavalta hoivakodilta.
Ensisijaisesti tiedot on pyrittävä luovuttamaan Kanta-arkiston avulla
Erityisesti 1.1.2024 voimaan tuleva uusi asiakastietolaki lähtee siitä oletuksesta, että potilastiedot on siirrettävä valtakunnallisten Kanta-palveluiden välityksellä, milloin se vain on suinkin mahdollista. Tämä ilmenee tulevan lain 54 §:n kolmannesta momentista. Tietojen luovuttaminen Kanta-arkiston avulla edellyttää Kantaan kirjattua luovutuslupaa. Luovutuslupaa voi hallinnoida asiakas itse omakannasta tai tämän laillinen edustaja, eli käytännössä henkilöä koskeviin asioihin määrätty edunvalvoja.
Jos tietojen luovuttaminen ei syystä tai toisesta onnistu Kanta-arkiston kautta, voidaan tiedot luovuttaa potilaan suostumuksella tai hoidon niin edellyttäessä, jos potilas ei kykene asiaa itse ymmärtämään, eikä hänellä ole edunvalvojaa joka suostumuksen voisi hänen puolestaan antaa
Potilasasiakirjojen tiedot ovat lähtökohtaisesti salassa pidettäviä. Salassapidon estämättä potilaan potilastietoja saadaan nykyisen lainsäädännön puitteissa luovuttaa terveydenhuollon ammattihenkilöterapeutille muun muassa esimerkiksi:
potilaan tai hänen laillisen edustajansa suullisen suostumuksen tai asiayhteydestä muuten ilmenevän suostumuksen mukaisesti;
tai
potilaan tutkimuksen ja hoidon järjestämiseksi tai toteuttamiseksi välttämättömiä tietoja terveydenhuollon ammattihenkilölle tai toimintayksikölle, jos potilaalla ei ole mielenterveydenhäiriön, kehitysvammaisuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä eikä hänellä ole laillista edustajaa, taikka jos suostumusta ei voida saada potilaan tajuttomuuden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi;
Ensisijaisesti tietoja voidaan siis luovuttaa potilaan suullisella suostumuksella. Jos suostumusta ei ole käytettävissä, tiedot voidaan antaa laillisten edustajan, eli potilaan henkilöä koskevia asioita hoitamaan valtuutetun edunvalvojan suostumuksella tai ilman suostumustakin, jos edunvalvojaa ei ole jolta suostumus voitaisiin pyytää, eikä potilas voi suostumusta yllä luetelluista syistä itse antaa.
Vastaavat säännökset löytyvät sekä nykyisestä potilaslain 13 §:stä että ensi vuonna voimaan tulevasta asiakastietolain 49 §:stä.
Entä jos kuntoutujalla ei ole henkilöä koskeviin asioihin annettua edunvalvojaa, mutta hän vaikuttaisi sellaista tarvitsevan?
Jos potilaalla ei ole edunvalvojaa, mutta hän sellaista selvästi tarvitsisi, voi kuka tahansa tehdä salassapidon estämättä Digi- ja väestötietovirastolle ilmoituksen edunvalvonnan tarpeessa olevasta henkilöstä. Ilmoittaminen tapahtuu esimerkiksi verkkolomakkeella. Ilmoituksen saatuaan virasto pyrkii selvittämään henkilön edunvalvonnan tarpeen mm. kuulemalla henkilöä sekä ilmoituksen tekijää.
Ennen kuin edunvalvoja määrätään, voidaan hoidon edellyttämät tiedot luovuttaa yllä kerrotulla perusteella.
Ensisijaisesti noudatetaan potilaan tahtoa tietojen luovuttamisessa – tarvittaessa päivän tilanteen mukaan
Jos potilas kykenee antamaan suullisen suostumuksen tietojensa luovuttamiselle, voi hoivakoti aina luovuttaa terveydenhuollon ammattihenkilöterapeutille kuntoutuksen kannalta tarpeelliset tiedot.
On tärkeää huomata, että edunvalvonnan tarve tai edunvalvojan määrääminen eivät tarkoita aina sitä, että asiakas olisi itse kykenemätön antamaan suostumustaan tietojensa luovuttamista varten. Edunvalvojan ja edunvalvottavan eli asiakkaan toimikelpoisuudet ovat tällaisissa asioissa rinnakkaisia. Luvan tietojen luovuttamiseen voi siis antaa sekä henkilöä koskeviin asioihin määrätty edunvalvoja tai edunvalvottava asiakas itse.
Potilaan kyky ymmärtää asioita voi riippua myös siitä, mitä häneltä kysytään ja myös hänen päätöksentekokyvystään kyseisenä päivänä. Ihmisen kyky päättää omista asioistaan ei katkea veitsellä leikaten. Myös hiipuvaa päätöksentekokykyä on pyrittävä selvittämään asiakohtaisesti ja itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava, vaikka kykyä sen harjoittamiseen ei olisikaan enää entisellä tavalla.
Edunvalvontaa on kahdenlaista: raha-asioita sekä henkilöä koskevia asioita
Potilasasioita koskevan edunvalvonnan on oltava laadultaan nimenomaan henkilöä koskevien asioiden edunvalvontaa. Tyypillisesti edunvalvoja auttaa päämiestään eli asiakasta vain tämän taloudellisissa asioissa. Henkilöä koskevat asiat ovat yleensä täysi-ikäisillä potilailla taloudellisten asioiden päälle tuleva lisävaltuutus. Henkilöä koskevia asioita voivat olla esimerkiksi juuri terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvät kysymykset.
Toisin sanoen taloudellisten asioiden edunvalvoja saa maksaa laskun hoidosta, mutta hän ei saa osallistua edunvalvojana itse hoidon toteutukseen. Hoidon toteutuksesta voi asiakkaan puolesta määrätä vain henkilöä koskeviin asioihin määrätty edunvalvoja. Tarvittaessa taloudellisiin asioihin määrätyn edunvalvojan toimivaltaa voidaan laajentaa koskemaan myös henkilöä koskevia asioita.
Toisinaan ihmisten itsemääräämisoikeutta saatetaan rajoittaa vaikka laki ei sitä sallisi
Kuntoutusyrittäjien tietoon on tullut, ettei esimerkiksi ikäihmisten tai vammaisten itsemääräämisoikeutta aina täysin kunnioiteta. Osa eri alojen toimijoista saattaa kieltäytyä toimeenpanemasta asiakkaan antamia määräyksiä tai valtuutuksia. Näin siitä huolimatta vaikka tällaiselle rajoittamiselle ei ole laissa säädettyjä edellytyksiä. Eduskunnan oikeusasiamies ja Valvira ovat ottaneet asiaan useasti kantaa ja antaneet ohjeita.
Suomesta puuttuu täällä hetkellä laki, joka tekisi ihmisestä automaattisesti iän tai vamman myötä oikeustoimikelvottoman, mutta käytännössä näin saattaa tapahtua. Se saattaa ilmetä siten, ettei potilaan itsensä antamaa suullista lupaa tai toivetta välttämättä uskota.
Ihmisen oikeutta edustaa itseään voidaan rajoittaa vain tuomioistuimen päätöksellä. Toimintakyvyn rajoittamispäätökset ovat harvinaisia, eivätkä ne siltikään koske henkilöä koskevia asioita, vaan esimerkiksi henkilön kykyä luopua omistamastaan kiinteästä omaisuudesta tai muita taloudellisia asioita.
Erillisellä päätöksellä vajaavaltaiseksikin julistettu voi määrätä ymmärtämistään itseään koskevista asioista siinä missä esimerkiksi alaikäinenkin voi.
Jos siis hoidettava itse pyytää, että hoivakoti antaa terapeutille hänen hoidon kannalta tarpeelliset henkilötietonsa, kuten hoidon edellyttämät terveystiedot, olisi hoivakodin se lähtökohtaisesti myös tehtävä.
Hoivakoti voi luovuttaa hoidon kannalta tarpeelliset hoitotiedot ja myös henkilötunnukset laillistetulle terapeutille tai muulle terveydenhuollon ammattihenkilölle yksinkertaisesti silloin, kun kuntoutus edellyttää tietojen luovuttamista, eikä kuntoutettava kykene suostumusta itse antamaan, eikä edunvalvojaa ole määrätty.
Terapeutin tiedonsaantioikeus on hoitosuhteessa omaisen tiedonsaantioikeutta laajempi
Omaisilla ei ole valtaa päättää asiakkaan puolesta henkilötietojen luovuttamisesta, ellei omainen ole samalla henkilöä koskevissa asioissa edustamaan valtuutettu edunvalvoja. Omaisten tiedonsaantioikeus on terapeutin tiedonsaantioikeudesta erillinen, ja rajoittuu lähinnä hoito- ja kuntoutussuunnitelman tekoon osallistumiseen sekä tietoon potilaan terveydentilasta esimerkiksi toimenpiteeseen liittyvää potilaan omaa hoitotahtoa selvitettäessä.
Omaisilla voi sinänsä olla välillinen rooli tietojen luovuttamisessa. Jos potilaan läheiset esimerkiksi arvioivat, että fysioterapiakäynti vastaisi potilaan tahtoa, voidaan edunvalvojan puuttuessa fysioterapian edellyttämät potilastiedotkin luovuttaa suoraan fysioterapeutille.
Hoitovastuussa olevan terveydenhuollon ammattihenkilönä toimivan terapeutin tiedonsaantioikeus on siis omaisen tiedonsaantioikeutta laajempi, sillä se kattaa kaiken potilaan terapian kannalta tarpeellisen tiedon, mikäli potilaalla ei ole edunvalvojaa joka voisi asiasta hänen puolestaan päättää. Jos yllä mainittu henkilöä koskevien asioiden edunvalvoja on määrätty, kuuluu päätös tietojen luovuttamisesta lähtökohtaisesti hänelle.