Nyt tarvitaan leijonan sielua – ja kansanliikettä!
Saimme maanantaina pysäyttävän tiedon siitä, että jo yli 20 vuoden ajan Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta vaikeavammaisille lapsille ja aikuisille tuottanut yrityksemme ei jatkossa enää kuulukaan Kelan palveluntuottajien joukkoon.
Ajatus tuntui uskomattomalta. Asia, johon olemme panostaneet jo vuosikymmenien ajan ja joka on yksi oleellinen osa toimintaamme – ja sydämen asia!
Olemme hankkineet aina vain lisää osaamista pystyäksemme kuntouttamaan asiakkaitamme parhaalla mahdollisella tavalla. Olemme sopeuttaneet tilojamme ja välineistöämme täyttämään Kelan kilpailutuksissaan kulloinkin esittämät vaatimukset. Ja nyt se on siis loppu.
Emmekä ole ainoita – moni muukin vuosia ja vuosikymmeniä vaativaan kuntoutukseen panostanut yritys on saanut saman tyrmäykseltä tuntuvan postin.
Linjamuutos on raju ja tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Päässä pyörii perustavanlaatuisia kysymyksiä. Eikö hyvinvointiyhteiskunnassamme enää panostetakaan lapsiimme ja nuoriimme? Eikö vaikean vamman tai pitkäaikaissairauden kanssa elävistä enää halutakaan pitää huolta? Eikö ajan tasalla pidetyllä erikoisosaamisella nähdä enää mitään arvoa?
Ja: Eikö päättäjäportaissa ymmärretä, ettei terveydenhuolto ole samanlaista toimintaa kuin koneen tai siltarummun teko tai korjaus? Kuntoutuksessa tarvitaan rautaisen erikoisosaamisen ohella pitkäjänteisyyttä ja ihmissuhdetta, syvää sitoutumista ja paneutumista, jotta vaativiin tavoitteisiin päästään. Nimikin sen kertoo: vaativa lääkinnällinen kuntoutus! Ja nyt siis ensimmäistä kertaa raha ratkaisee: Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kilpailutuksessa hintaa painotettiin 80 % ja laatua vain 20 %.
Me fysioterapiayrittäjät olemme tehneet työtä aina kuntoutujien hyväksi. Olemme syventyneet juurta jaksaen erikoisalaamme – vaikkapa lasten kuntoutukseen -, panostaneet ajanmukaiseen osaamiseen, tiloihin ja puitteisiin niin kuin vaativassa kuntoutuksessa on tähän saakka vaadittukin. Lisäksi olemme vapaaehtoistyönä pitäneet kuntoutujiemme ja heidän perheidensä puolia – tehneet kaikkemme, jotta he saavat riittävän määrän juuri omaa toimintakykyään tukevaa vaikuttavaa kuntoutusta.
Osalla meistä hätä on nyt suuri. On lainaa, huolta kuntoutujista, työntekijöistä, tilojen käytöstä, koko fysioterapiasta alana ja fysioterapeuteista ammattiryhmänä samaan aikaan, kun koko terveydenhuollon kenttä on muutoksessa. On syytä nukkua yön yli, koota ajatuksia, omaa itseä ja uskaltaa tehdä päätöksiä, uusia ratkaisuja, ohjautua uudelleen.
Samaan aikaan, kun me yrittäjät kokoamme itseämme ja kannamme huolta kuntoutujistamme ja henkilökunnastamme, on käynnistettävä kansanliike! Haluaako yhteiskunta, että se mittava kuntoutusosaaminen, johon olemme vaativassa kuntoutuksessa voineet panostaa, hävitetään? Niin käy, kun vaativan kuntoutuksen asiakkaiden palvelut hankitaan halpuutus edellä.
Tässä tilanteessa tarvitaan leijonan sielua. On aika keskusteluttaa yhteiskuntaa blogeissa, tuoda ääni kuuluviin lehtien palstoilla, kirjoittaa manifesteja. Päättäjille on vietävä viestiä palveluseteleistä ja tietoa hintakorivaihtoehdoista. Siitä, mihin raha edellä –linjanmuutos vaikeavammaisten kohdalla johtaa!
Jos laatua ei ole, ei ole myöskään vaikuttavuutta. Kollegaa lainatakseni: ei rakennustyömaallakaan putkimies voi tehdä sähkömiehen töitä ilman seuraamuksia. Ei myöskään kuntoutuksessa.