syyskuu 29, 2020 |

Tartuntatautilakiin esitetty muutos koskee vain harvoja kuntoutusyrittäjiä

Tartuntatautitakiin on valmisteltu muutoksia, jotta viranomaiset voisivat reagoida muuttuvaan tautitilanteeseen ilman poikkeusolojen toteamista ja valmiuslain käyttöönottoa.

Lausunnolla käynyt lakiluonnos ei Kuntoutusyrittäjien arvion mukaan vaikuttaisi muuten koskevan jäseniä, kuin lähikontaktien rajoittamisen osalta tietyissä tiloissa. Näin on epäilemättä toimittu terveydenhuollon yksiköissä muutenkin.

Mikä muuttuisi?

Valmistellun lakimuutoksen taustalla on antaa viranomaisille mahdollisuus viimesijassa jopa sulkea esimerkiksi yleisölle avoimet liikuntatilat, jos nähdään, että niissä on erityinen mahdollisuus merkittävien tartuntaketjujen syntymiselle.  

Tartuntatautilaki 57 § sinänsä sallii jo nykyään sote-toimintayksikön (eli toimiluvallisen toimijan) toimipisteen sulkemisen kunnan viranomaispäätöksellä. Nyt samaa takaporttia ulotetaan koskemaan kaikkia muitakin (eli vaikkapa ammatinharjoittajia) sekä velvoitetaan kaikkia huolehtimaan turvaväleistä esim. odotustiloissa.

Kuntoutusyrittäjien arvion mukaan muutosten ei pitäisi olla jäsenten kannalta mikään ongelma: Terveydenhuollon ammattilaisina kuntoutusyrityksissä hygienia ja turvallisuus huomioidaan jo nyt muutenkin, kun asiakkaissa on paljon riskiryhmiä. 

Muutos voi koskettaa erityisesti sellaisia kuntoutusyrittäjiä, joilla on palveluvalikoimassaan kaikille avoin yleinen kuntosali.

Tällaisia yrityksiä on erityisesti fysioterapiapalveluiden yhteydessä monia. Sama koskisi toki silloin kaikkia muitakin alueen kuntosaliyrityksiä. Keväällä monet kuntosalit sulkivat ovensa omaehtoisesti (käytännössä kävijäkadon vuoksi). Nyt viranomaisille halutaan antaa mahdollisuus tarvittaessa velvoittaa yritys sulkemaan tilansa. 

SOTE-toimintayksiköiden sulkumahdollisuus kunnilla on ollut jo nyt nykyisen tartuntatautilain nojalla. Sitä ei käytetty, vaikka tilanne oli jo se, että valmiuslaki oli käytössä. 

Hyvänä puolena tartuntatautilain muutosehdotus ottaa huomioon mm. karanteeniin asetettujehenkilöiden kuntoutuksen järjestämisen. Se on lain esitöiden mukaan huomioitava näin: 

“Mikäli henkilöllä on oikeus esimerkiksi kuntoutuspalveluihin, tulee niiden turvallinen järjestämistapa selvittää, jottei potilaan toimintakyky tarpeettomasti heikkene tartuntataudin vuoksi.” 

Sama henki terveyspalveluiden (ja kuntoutuksen) säilyttämisestä pätee myös, mikäli tartuntatautilakiin lisättävään määräaikaiseen 9 a §:n joudutaan turvautumaan: Kyseinen pykälä sallisi aluehallintovirastoja puuttumaan kuntien ja muiden sote-palveluiden järjestämiseen velvollisia tahoja muuttamaan toimintaansa alueellisen tai valtakunnallisen tautitilanteen niin vaatiessa (esim. velvoittamalla hoitopaikkojen lisäämiseen tai velvoittamalla hoitamaan omalle vastuulle kuulumattomia potilaita). 

Kuntoutusyrittäjät esittää korvaustyökalua tautitilanteen vuoksi kohoaviin henkilöstömenoihin

Kuntoutusyrityksistä kantautuu viestejä, että henkilöstöä joudutaan varotoimena pitämään poissa asiakastyöstä, esimerkiksi Koronavilkun hälytyksen johdosta. Asiakastyöstä poissa pitäminen kasvattaa henkilöstömenoja, ja perustuu THL:n antamaan suositukseen sote-alalle. Siksi on kohtuullista, että valtio osallistuisi menoihin.

Kuntoutusyrittäjät esittää kahta korvauskeinoa: yleisen kustannustuen jatkamista, sekä erityistä korvaustyökalua. Korvaustyökalun voisi rakentaa tartuntatautilakiin: Jos työntekijä on tartuntaepäilyn vuoksi estynyt työnteosta, työnantaja saisi korvauksena puolet tämän palkasta, tai vähintään puolet tartuntatautipäivärahan suuruisesta korvauksesta. Tämä olisi perusteltua, sillä asiakastyöstä poissaolo johtuu THL:n suosituksista.

Voit käydä lukemassa Kuntoutusyrittäjien lausunnon tartuntatautilain muutoksesta TÄSTÄ