elokuu 22, 2018 |

Usko ja toivo koetuksella sote-uudistuksessa

Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan 22.8.2018 sote-näkymistä otsikolla ”Usko koetuksella sote-uudistuksessa”. Kuntoutusyrittäjien puolesta täsmentäisin otsikkoa; usko ja toivo ovat nyt koetuksella! Kerronpa tässä, miksi:

HS:n pääkirjoituksessa mainitaan, että maakunnat ovat jo lähteneet parantamaan palveluja kuntayhtymämalleilla. HS nostaa hyvinä esimerkkeinä esiin Etelä-Karjalan Eksoten, Pohjois-Karjalan Siun soten ja Kainuun mallin. Valitettavasti asiakkailla ja kuntoutusalan yrittäjillä ei ole samanlaista kokemusta mallien hyvyydestä. Eksoten ja Siun soten alueiden yrittäjät ovat ihmeissään, mihin kuntoutusta tarvitsevat asiakkaat ovat kadonneet. Onko tapahtunut ihmeparantumisia vai mistä löytyy selitys siihen, ettei läheteasiakkaita tule?

Asiakkaita ei tule, koska asiakkaat eivät saa lähetteitä kuntoutukseen. Sote-ratkaisun viivästyminen on aiheuttanut palvelutuotannon keskittymisen. Kuntoutusta tarvitsevat asiakkaat ohjataan suoraan ison toimijan omaan palveluyksikköön. Jatkohoidon palveluohjaus ei ole neutraalia, vaikka Potilaslain 5 § niin edellyttää. Sen mukaan asiakkaille on annettava tietoa eri hoitovaihtoehdoista.

Rakentava ehdotus: Otetaan viimeistään nyt kaikissa kunnissa palvelusetelit käyttöön laskien niille oikea arvo ja annetaan asiakkaiden itse valita palveluntuottajansa. Voimassa oleva palvelusetelijärjestelmä on erinomainen malli saada ihmisille nopeasti palvelua: hoitopolut nopeutuvat, palvelujen saatavuus lisääntyy, kuntoutusta tarvitsevat ihmiset saadaan nopeasti työ- ja toimintakykyisiksi, lähipalvelut säilyvät kunnissa, kustannustehokkaita kuntoutuspalveluja tuottavat yritykset työllistävät ja maksavat veroja ja kunnat pysyvät elinvoimaisina.

Kuntoutusyrityksissä on vielä tarjolla lähipalveluja kuntoutusta tarvitseville kaiken ikäisille ihmisille mukaan lukien vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta tarvitsevat ihmiset.  Näitä kustannustehokkaita lähipalveluja ei saa vaarantaa epäneutraalilla palveluohjauksella.