Kategoriat
lokakuu 12, 2018

Viivästynyt sote, muutospaineet ja sulkeutunut valmistelu ajoivat vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kilpailutuksen ongelmiin

Vastine Kelan 11.10.2018 julkaisemaan tutkimusblogiin.

Kela toi osan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kilpailutuksen ongelmista ja taustoistaan esiin blogissaan, osaa ei tuonut. Viime kierroksella hinnan perusteella hylätylle 1,2 prosentille voidaan antaa erilainen näkökulmakilpailutus oli täytettävien lomakkeiden puolesta erittäin huonosti laadittuSuurin yksittäinen syy hylkäyksiin oli palveluntuottamisen perusedellytysten puuttuminen. Siis sillä, että tarjoajalla ei ollut Kelan silmissä oikeutta antaa mitään fysioterapiaa. Tämä ei pitänyt paikkaansa. Suurin osa palveluntuottajista täytti palveluntuottamisen edellytykset, kuten nykyiselläkin kierroksella. Suurin ero oli, että nyt käyty sähköinen kilpailutusjärjestelmä ei sallinut ”rastin laittamista väärään ruutuun” kuten edellinen vuonna 2014, paperilla käyty kilpailutus. Edellisessä kilpailutuksessa hintaa siis nosti keinotekoisesti sellaisten palveluntuottajien sulkeminen markkinoilta, jotka olivat keskittyneet terapiatyöhön, eivätkä kilpailutuslomakkeiden täyttöön. Tämä nosti osaltaan hintaan. Kuinka paljon se vaikutti hintaan, lienee epäselvää. Ainakaan tästä ei ole kukaan tehnyt laskelmia.

Papereiden täyttämiseen löytyi kuitenkin pätevä lääke uudistuneesta hankintalaista, joka edellytti kilpailutuksen järjestämistä sähköisesti. Uusi sähköinen kilpailutuslomake olikin erityisen helppo täyttää. Jos laitoit rastin väärään ruutuun, kone huomautti virheestä heti ja ohjasi korjaamaan merkinnän. Virheellisen valinnan ei sallittu etenevän lainkaan.

Toinen merkittävä ero aiempaan kilpailutukseen oli kilpailutettavien alueiden suuri ero. Aiemmin esimerkiksi Helsinki ja Espoo olivat omia hankinta-alueitaan. Nyt samoilla hinnoilla ja palveluntuottajilla pelattiin aina Hangosta Lappeenrantaan halki koko Etelä-Suomen. Palkkakustannukset ja tilat eivät ole tällä suurella alueella lainkaan samoja. Tämä johti osaltaan siihen, että palveluntuottajat jotka rastittivat suuren osan kunnista, pääsivät, alueellisen kattavuuden nimissä, tuottamaan samalla hinnalla palveluita koko vakuutuspiirin alueelle. Tämä on toki pelkkä nyanssi nykyisen kilpailutuksen ongelmista.

Laadun painotuksen muuttaminen 50 prosentista 20 prosenttiin tuotti tässä samassa yhteydessä toteutettuna ikävän yllätyksen: erikoistuneet palveluntuottajat tiputettiin pois. Erityisesti tämä huomattiin lasten ja nuorten terapioihin erikoistuneissa palveluntuottajissa. Nyt Kela on ilmoittanut korjaavansa tämän kilpailuttamalla lasten ja nuorten palvelut täydennyskilpailutuksena erikseen. Edellisellä kierroksella vuonna 2014 lasten ja nuorten palveluita ei tarvinnut kilpailuttaa erikseen, sillä 50-50 painotus laatuun ja hintaan mahdollisti ja antoi tilaa erikoistua esimerkiksi lapsiin.

Kevään 2018 kilpailutus on siis useamman onnettoman sattuman summa. Osansa lienee vaikuttanut myös kelalaisten huoli omasta asemastaan: kun kuntoutusta ollaan siirtämässä Kelalta maakunnille, on Kelalle syntynyt paineita näyttää olevansa osaava kilpailuttaja, joka kykenee ostamaan palveluntuottajilta laadukkaita palveluita edullisesti. Tämän johdosta kilpailutukseen tehtiin laajoja muutoksia, jotka ovat nyt nostattaneet kuitenkin vastarintaa.

Mahdollisesti tämä oli myös viimeinen Kelan järjestämä kuntoutuksen kilpailutus. Rekisteröintimenettelyyn on tarkoitus siirtyä mahdollisimman pian, ehkä jo 2020. Asiakassuhteiden jatkuvuuden näkökulmasta vakaampaa olisi ollut, jos suurin muutos olisi ollut siirtyminen sähköiseen kilpailuun. Hinnan ja laadun painotuksiin olisi voitu tehdä myös pienempiä muutoksia. Samoin hankinta-alueet olisi ollut kannattavaa pitää entisellään. Nyt nämä kaikki kolme suurta muutosta yhdessä saivat aikaan ennakoimattomia muutoksia. Jälkiviisaana on toki helppo ”puskista” huudella, mikä kilpailutuksessa olisi pitänyt tehdä toisin. Asiaa olisi toki voinut auttaa sekin, jos kilpailutuksen perusteista olisi käyty avoin keskustelu ennen kilpailutuksen aloittamista. Näin laajakantoisten päätösten sulkeutunut valmistelu ei täytä enää 2010-luvun vaatimuksia.

Kuntoutukseen tarkemmin perehtymättömälle terapiat voivat näyttäytyä metritavarana. Kela, palveluntuottajat ja asiakkaat tietävät kuitenkin kaikki, ettei näin ole. Jotenkin näin pääsi vain käymään. Terapia 45 minuuttia mielletään siis kokolailla samaksi riippumatta siitä, kuka terapian tekee ja millä täydennyskoulutuksella ja osaamisella. Kuntoutuksen asiakkaat eivät ole tästä samaa mieltä, eivätkä sitä mieltä ole kuntoutuksen ammattilaisetkaan.  Hintojen nousustakin voidaan olla montaa mieltä. Se että terapiahinnat ovat paikoin nousseet miltei automekaanikon laskutuksen tasolle (alv 0 %), ei ole minusta pelkästään huono asia. Oma toimintakyky on kuitenkin ihmisille paljon autoa merkittävämpi asia.


Kategoriat